Avulias aatu ja apupoika

Eilen olin ullakolla lajittelemassa vanhoja vaatteita, sillä pitää karsia ja säilöä tavaroita ennen lähtöä. Mukana oli, kuten arvata saattaa,  kaksi varsin oma-aloitteista avustajaa, täysin pyytämättä palvelukseen ilmoittautuneet Naru ja Saku. Riehuivat mokovat vastaviikatuissa vaatepinoissa! Toisaalta välillä mun työskentely oli oikein tarkkaan valvottua, ja jokainen pino ja pussi kävi läpi kissaväen tarkastuksen.

Rraaaa, kasat kaatuu...

.... ja kaulaliinan tupsu maistuu.

Pussiin täytyy tehdä asianmukaiset ilmareiät...

...ja viikkaukset eivät saa olla liian tiptop, ettei tule tylsää. Tätä mieltä on Naru.

Saku löysi tavaran seasta vanhan footbagin. Sakusta se oli ihana!

Naru vetäytyi pohtimaan seuraavaa työvaihetta...

...ja Saku tarjoutui pakattavaksi.

Myöhemmin Saku yllätti mut kiipeämällä oven päälle!

Muutenkin koko päivä oli vähän sellaista, hmmm, no ei niin hyväkäytöksistä, oikeastaan siis aika tavallinen päivä. Saku kaateli yläkerrassa tuoleja ovikiipeilyreissullaan. Narulla taas oli joku ihmeellinen pakkomielle pöydällä muovikelmun ja lautasen alla olevaan ruokaan (muka kissanpitävä suojaratkaisu). Monen kiellon jälkeen, kun katse vältti, Naru kävi tiputtamassa kantena olleen lautasen lattialle ja oli jo taidokkaasti poistamassa muovikelmua, kun ryntäsin paikalle. Kissat joutuivat terassille häpeämään, kun siivosin jälkiä.

Ehkä joku oli kuitenkin katunut eilisen temppuja... Nimittäin kun tänään heräsin, oli tyynyn viereen ilmestynyt kukka! Jompikumpi kissoista oli sen varmasti siihen kiikuttanut. Vaikka kyseessä todennäköisimmin oli neilikkakimppuun kohdistuneen saalistusretken tulos, oli tämä näin ihmisnäkökulmasta aika liikuttava lahja. 

 

Epäilen että Naru oli asialla