Laiha lohtu

Tänään onkin sitten viimeinen päivä tätä vuotta. Kissat eivät sitä varmaan tiedä eivätkä osaa odottaa illan paukkujuhlaa. Ehkä Naru kiinalaisena kissana odottaa vielä kiinalaista uutta vuotta, joka alkaa vasta 10. helmikuuta. 

Monille eläimille, varsinkin koirille, uusi vuosi on varsin kamalaa aikaa. Kissat taitavat selvitä paremmin? Ainakaan Naru ei säikähtänyt raketteja juuri ollenkaan ja Naru sentään on kokenut kiinalaisen uuden vuoden. 

Jos se ketään lohduttaa on kiinalainen uusi vuosi eläimille paljon kamalampi kuin suomalainen. Kiinassa raketeissa tärkeintä on kovaäänisyys ja ne tosiaan ovat todella todella äänekkäitä. Lisäksi siinä missä Suomessa saa räjäyttää vain yhtenä iltana tiettynä ajanjaksona, Kiinassa raketteja räjäytellään varsin intensiivisesti ympäri vuorokauden usean viikon ajan. Onneksi meillä ei ihan noin hurjaa menoa sentään ole.

Toivotamme kaikille oikein hyvää ja turvallista uutta vuotta! 

Ensi vuonna on käärmeen vuosi!

Hupsan, tältä vuodelta on jäänyt paljon kuvia julkaisematta, katsotaan jos ne kehtaisi vielä ensi vuonna laittaa tänne... 

Kissan pesuohjelma

Sakulle on tullut hassu tapa kömpiä astianpesukoneeseen, kun konetta tyhjennetään tai täytetään. Ei haittaa vaikka astioita olisikin tiellä. Ihmettelemme kyllä mikä pesukoneessa on niin ihmeellistä? Onkohan siellä lämmin?

Eilen Saku meinasi jäädä koneeseen ihan nukkumaan. 

Ainakin pesukoneen päällä on lämmin ja siihen pikkujellonan on tyydyttävä pesukoneluolan aukioloaikojen ulkopuolella:

Joulun raportti

Narulla ja Sakulla oli ihan ensimmäinen suomalainen joulu. Kyllä siinä oli paljon ihmettelemistä: oli kuusta ja lahjoja ja ruokaa ja ihmisiä... ja vieraita kissoja! Mummolan pappakissat Vincent ja Buffe nimittäin tulivat myös kyläilemään, ja vaikka suurimman osan ajasta vieraskatit viettivät yläkerrassa, oli varsinkin Narulla kova vahtiminen vieraiden liikkeissä.

Joulu aloitettiin tietysti koristeluilla... 

... mutta leikiksihän se meni.

Ja kuuluuhan jouluun lahjat tietysti. Saku kävi tarkistamassa paketit kuusen alla moneen kertaan.

Kuusi kyllä kiinnosti ainakin yhtä paljon kuin lahjat. Onneksi kuusta kohdeltiin kunnioituksella ja puu pysyi pystyssä 

Joululahjaksi kissat saivat pytyn, ison vesipytyn. Hankin virtaavaa vettä kisseille, sillä Krakovassa vesi on niin kalkkista että paikallaan seisoessa kalkki kerääntyy kupin reunoille. Tämä peli (ja suodattaminen) toivottavasti auttaa ongelmaan ja kannustaa kissoja juomaan vettä.

Narulla on oma suosikkinojatuolinsa, josta hän tarkkaillee valtakuntansa menoa. Pari kertaa tuoli piti kuitenkin luovuttaa vieraille. Sitten kissat menivät keittiön tuoleille istumaan, mutta pian nekin piti luovuttaa vieraille! Ihmeellistä menoa!

Lisäksi Sakulle ei tarjottu glögiä.

Eikä kissoja myöskään kutsuttu joulupöytään. Niillä oli omiakin herkkuja ihan riittämiin, senkin ahnaat ahmat!

Kun vieraat kissoineen olivat lähteneet Naru ja Saku ottivat rennosti ja nukkuivat kuin tukit.

Kissat joululomalla

Missä me ollaan oltu? Ei me tiedetä oikein itsekään (kirjoittamassa gradua), mutta pari viikkoa sitten kävi niin, että kissat laitettiin kassiin ja lähdettiin matkaan! 

Ensin mentiin ratikalla:

"Kestääks tää matka kauan?"

Sitten hypättiin junaan, ykkösluokkaan tietysti: 

Naru uskalsi vilkuilla vähän ulos,



Saku kävi tutustumassa junaan ennen muiden matkustajien tuloa.

Kolmen tunnin päästä oltiin Varsovassa...

 Sitten mentiin vielä toisella junalla lyhyt matka...

Naru ei enää suostunut vilkaisemaankaan ulos tässä vaiheessa. Saku huolehti siis tarkkailusta.

Ja lopulta päädyimme lentokentälle, josta lensimme Helsinkiin.

Saku uskalsi ulkoilemaan ja herätti hilpeyttä kurkkiessaan laukusta.

Lentokentän turvatarkastus olikin melkoinen kokemus kahden kissan kanssa, mutta onneksi sain vähän apua virkailijoilta.

Kissat jäivät sitten Suomeen jouluksi, vaikka itse palasin vielä Puolaan muutamaksi viikoksi. Oli todella kiva, että Finnair hyväksyi kaksi kissaa yhdessä laukussa. Ei niin kiva, ettei Finnair lennä enää suoria lentoja Krakovasta Helsinkiin näin talvisin ja piti mennä junallakin. Vaikka matka oli mielestäni ihan liian pitkä, kissat selvisivät hienosti ja ottivat rennosti perillä. Muistivat selvästi vielä vanhat paikat.



Pienet joululomalaiset

Nyt sitten odotan joululomaa ja maailman parasta joululahjaa, eli että näkee Narun ja Sakun taas. Viikon päästä siis.

Kiitos Tarulle ja Myrskyn omistajalle haasteista! Vähän myöhässä ollaan, mutta kyllä me näihin vielä palataan... uskoisin.

Hyvää isänpäivää ja onnea Puola

Leppoisaa ja lämmintä isänpäivää kaikille, erityisesti Isille ja ukille ;)

Tänään on myös Puolan itsenäisyyspäivä. Täällä ei pidetä linnan juhlia, vaikka linnoja täällä olisikin. Ihmiset käyvät sen sijaan viemässä kynttilöitä sodissa kaatuneiden muistomerkeille, on sotilasparaateja ja jumalanpalveluksia ja ääripuolueiden edustajat tappelevat keskenään kaduilla (ilmeisesti).

Muoviruohoa ei voi syödä, eihän?

Kissat ovat pitäneet hyvää huolta talon viherkasveista. Molemmat kasvit (niitä on kaksi) näyttävät aivan kamalilta! Niissä kasvaa pienien terävien hampaiden rei'ittämiä lehtiä. No minä kuitenkin pidän kasveista, joten päätin korjata tilanteen hankkimalla tekokasvin. Sitä tuskin kukaan haluaa syödä?

Muovia tai ei ruoho herätti kiinnostusta kissaväen keskuudessa ja piti tätäkin uutuutta hieman maistella:

Kissoille on nyt ihan oikeaa kauraa kasvamassa, viime kerrasta onkin jo pitkä aika. Eikä muoviruoho varmaan kauan kiinnosta. Toivottavasti tai sitten tekokasvista tulee rei'itetty kuten oikeista kasveista eikä kukaan huomaa eroa!

Tuliaiset

Viime viikonloppuna olin siis Suomessa, enkä unohtanut tuoda tuliaisia kissoille. Viime kerralla toin leluja.




En tosin juuri näitä vaan tylsempiä pikkuhiiriä, joten ei ollut tuolloin kovin vakuuttava tuliainen. Tällä kertaa matkustin siis Pukinmäkeen asti hakemaan...

"RUOKAA?!"

Joo...  ruokaa eli tarkemmin sanottuna raksuja. Power of Nature -merkistä olen kuullut paljon hyvää ja koska aiemmat raksut kävivät jo vähiin (ja olivat muutenkin iäisyyden vanhoja jo), miksi ei kokeilla jotain uutta?

Ovat maistuneet kyllä todella todella hyvin, mutta se ei meillä edelleenkään ole mikään laadun kriteeri - Sakulle ja Narulle kun maistuisivat hyvin niin spagetit kuin leivätkin. Hyvää tässä ruoassa kuitenkin on, että se on viljaton, mikä tekee siitä sopivan herkun myös laihduttajalle. Huonoa taas että sen saatavuus on surkea.

Tätä ruokaa olisi jostain nettikaupasta Puolaankin kai saanut, mutta sen verran monimutkaiseksi kieli- yms. juttujen kanssa meni, että pussi lähti sitten tuliaisena Suomesta. Ja tällä kertaa toinkin hittituliaisen. Jes!

Pyhäinpäivän puuhia

Puolassa pyhäinpäivä on iso juttu ja sitä vietettiin jo torstaina. Hautausmaat täyttyivät tuolloin kukista ja kynttilöistä ja haudoilla vieraili valtavat määrät ihmisiä. Meillä kuitenkin vietetään pyhäinpäivää suomalaisittain näin lauantaina.

Kaksi kynttilää muistona syksyllä pois nukkuneille, rakkaalle mummilleni sekä Burre-kissalle.

Aiemmin päivällä kissoilla oli yhteinen tähystystuokio somasti rinnakkain, pakkohan silloin on kuvata. Sää oli tänään taas lämmennyt niin, että ikkunaa viitsi pitää auki pienen hetken kissojen iloksi.

Saku tajusi myös hyödyntää lämpöpatterin, ja siinä vedettiin pitkät nokoset aamulla.

Mukavaa pyhäinpäivän iltaa kaikille Suomeen. Minä lähden kohta sushille, mutta sitä ennen kissoille on luvassa kivipiiraa. Joku järjestys sentään pitää olla (Narun mielestä).

Lumi ja lentokoneet

Krakovaan satoi viikonloppuna ensilumi. Vasta viikko sitten paistateltiin päivää t-paidoissa, mutta näin kuitenkin nyt kävi. Jippii!


Valkoista mönjää. Narulla on huolestunut ilme

Linnut kiinnostavat Sakua enemmän

Viikonloppuna tosin olin Suomessa, joten Krakovan ensilumen laskeutumista vahtimaan jäivät Naru ja Saku kaksistaan. No ei ihan kuitenkaan, sillä kissavahti (pomoni) kävi monta kertaa päivässä katsomassa mitä tuhoja oli saatu aikaiseksi.

Ja kyllä niitä kuulemma oli... Saku (näin epäilen) oli tiputtanut (taas) kasvin lattialle ja mullat tietysti pitkin asuntoa. Naru puolestaan oli varastanut annospussinsa ennen kuin ateria oltiin saatu lautaselle, eikä suostunut antamaan pussia takaisin. Tästä oli kuulemma seurannut mukava puolen tunnin ajojahti ja murinaa. Vessapaperirullaakin oli vähän tuhottu.

Nyt kun mietin asiaa, niin taitaa minulla olla kaksi erittäin huonotapaista kissaa! Mutta saattoi tuossa hieman olla turhautumistakin ilmassa, kun joutuivat viettämään niin paljon aikaa yksin. Kaiken kukkuraksi lentoni Varsovasta Krakovaan peruttiin huonon sään takia ja jouduin jäämään yöksi Varsovaan. Ikävää, kun kissoillekin luvattiin että tulen sunnuntai-iltana.

Mutta pääsin lopulta reissusta kotiin ja kissat olivat tyytyväisen oloisia. Seuraavan kerran lennetäänkin kissojen kanssa yhdessä jouluna.




Lumi on vielä maassa. Mutta saa nähdä kauan se kestää.

Outo paikka, hyvä paikka

Hyvä paikka on hyllyssä koristekissana.

"Kun meillä ei ole mitään koriste-esineitä (pudotettavaksi) niin ryhdyin yhdeksi! Ihaile veistoksellisuuttani, ihminen."

Tai sitten eteiseen unohtuneen laukun päällä. Eikä tietenkään haittaa vaikka laukku on vähän liian pieni alustaksi.

"Ihan hyvin tähän mahtuu... Ihan mukavaa tässä on... Joululahjaksi jos sellaisen lämmitettävän pedin saisi?"

Tällaista meillä maanantai-iltana hetkeä ennen riehuntahepuliralleja.

Lämmintä säätä

Krakovassa on ollut ihmeellisen  ja ihanan lämmin viikonloppu. Ihmiset kulkivat t-paidoissa ja shortseissa, ja kissat... kissat viihtyivät tietysti parvekkeella!



Kyllä, parveke on taas auki!

 Vielä auringonlaskunkin aikaan Saku jaksoi vahtia katolla istuvia puluja:

Ja kuten kuvasta näkyy, Ikea-paviljonki on jälleen siirretty paraatipaikalle. Eikä ole mikään yllätys, että sisältä paljastuu:

Vaaleanpunainen nenä!

Veikkaisin että tuolla kassissa on mukavan lämmin. Keskipäivällä lämpötilan huidellessa 20 paremmalla puolella (auringossa ollut lämpömittari tosin näytti 38 astetta), kassissa oli varmasti erinomainen lämmittelypaikka. Varsinkin kun oli kaveri mukana:

"Sori kameratyyppi, täällä on jo täyttä"

Magneettimisset

Nyt minä ne tänne blogiinkin laitan. Eli maailman mahtavimmat magneetit, joiden mallina on toiminut kaksi naukujaa. Ette varmaan arvaa ketkä...

Magneettitaiteilija on Rosa 12v, tulevaisuudenlupaus mitä tulee kaikkeen askarteluun ja käsitöihin. Kiitos tuhannesti Rosalle ihanista magneeteista! 

Pahvimökin paluu

Silloin joskus uutisoitiin kovasti, että Narun ja Sakun valtakuntaan rakennettaisiin uusi pahvimökki. Niinhän sellainen sitten askarreltiin, mutten kyllä menisi väittämään että tämä olisi yhtään edeltäjäänsä hienompi. Arkkitehtuurissaan se noudattaa edellisen mökin karusti veistettyjä muotoja. Mutta ainakin sen julkisivu on kiinni muussa rakennelmassa (toisin kuin edeltäjän) ja se on saanut huolellisen harkinnan jälkeen kissakansan hyväksynnän. Toinen kerros on kyllä ehkä vähän liikaa. Suuruudenhulluutta. Sitä ei ole juuri käytetty. 

Tadah! Alakerrasta pääsee yläkertaan sisäkautta.

Mutta uudessa majassa kelpaa yksikseen pohdiskella seuraavan aterian sisältöä...

... tai jakaa päiväunet tai hellä hetki kaverin kanssa.

Pusu!

Rikos!

Elämä tai internetyhteys ei ole hymyillyt meille viime aikoina. Mutta kissoille kuuluu hyvää, oikein hyvää. Tai mitä nyt ovat lähteneet rikolliselle polulle. Ja oikeastaan kyseessä on lähes rikosaalto. 

Kyllä! Ruokakaappiin on murtauduttu nyt jo kahdesti ja ryöstönkohteeksi on joutunut kanakalat, siis ne kuivatut pienet kanaan puetut kalat. Ensimmäinen keikka oli helppo, sillä pussi oli jo auki, täytyi vain avata kaappi. Mutta miten ja kuka? Siitä ei ole varmuutta. Tasan viikon päästä toistuneen murron yhteydessä avattiin jo suljettu paketti. 

Niin, siitä menit läpi mokoma

Syystäkin jäivät ilman iltaruokaa, tuo pussi ei nimittäin mikään pieni välipala ollut. Voin vaan kuvitella kuinka rosmot ovat repineet innolla pussia auki ja röhkien nauttineet saaliistaan :D Hyvä että pienet masut kestivät moisen mässäilyn.

Enää ei ole kanakaloja ryöstettäväksi