tiistai 11. marraskuuta 2014

Perhepotretti

Joskus kissat asettuvat oikeaan paikkaa oikeaan aikaan. Useimmiten eivät. Tässä kuitenkin Narun, Sakun ja Ruun sattumalta otettu perhepotretti. Ruun ilme on korvaamaton.


Tänään on myös Puolan itsenäisyyspäivä. Onnea Puola.

maanantai 10. marraskuuta 2014

Kahden kilon saavutus

Ruu painoi tänään 2035 grammaa! Eli nyt pikkumiuku on tuplannut painonsa siitä, kun saapui taloon kaksi kuukautta sitten. Varmaan tuo on ihan sopivaa kehitystä, ainakin hyvä ruokahalu löytyy. Toisaalta jos on kaksi suurahmatti isoveljeä on vähän pakkokin vetää ruoat ahnaasti. Ruu on nyt myös isompi kuin Naru oli saman ikäisenä. Naru painoi viisikuisena 1,5 kiloa.

Ruu osaa huutaa ruokaa kovempaa kuin kukaan
 Kaksi kuukautta sitten oli vielä suuri huoli siitä, selviääkö Ruu ollenkaan. Kaksi päivää meille tulon jälkeen Ruulla todettiin vakava virustartunta, kuume oli korkea ja pikkuinen oli kuivunut. Kävimme ekalla viikolla Ruun kanssa eläinlääkärissä 8 kertaa. Luojan kiitos eläinlääkärille on kävelymatkaa vain viitisen minuuttia, ja eläilääkärit meidän lähiklinikalla olivat todella ihania ja halusivat antaa Ruulle parhaan mahdollisen hoidon. Viikon ajan oltiin joka päivä tiputuksessa ja laitettiin interferoni- ja vitamiinipiikkejä yms.


Pieni potilas sylissä

Keskiviikkoiltana (se oli kolmas ilta eläinlääkärillä) Ruu oli todella voimaton. Silloin voin suorastaan pahoin huolesta ja varauduin pahimpaan. Töissä sain käytyä niin, että laitoin läppärini kylpyhuoneeseen, missä Ruu tuolloin asusti. Soitin töissä kännykän Skypellä, niin että pystyin tarkkailemaan hengittikö potilas, kävikö vessassa, syömässä jne. Itse asiassa meillä oli melkein koko työtiimi parhaillaan katsomassa ja hurraamassa, kun Ruu jaksoi nousta syömään vähäsen. Skype-juttu oli mahtava vinkki työkaveriltani: loin siis kissoille oman skypetilin, jonka asetukset laitoin niin että puheluun vastataan automaattisesti videolla! Instant kissa-tv!

Onneksi lääkkeet alkoivat tehota ja Ruu alkoi saamaan voimia. Eläinlääkärikin sai kuulla, mitä mieltä kaikista niistä piikeistä oltiin. Ja sitten kissa-tv:stäkin saatiin todistaa, miten kylpyhuone alkoi käymään liian pieneksi ja leikit energisimmiksi. Olihan sitä mennyt jo melkein kaksi viikkoa, joten karanteeni sai päättyä. Isot veikat olivatkin jo pitkään ihmetelleet kylpyhuoneen mystistä asukkia.

Ruu saa tehdä mitä vaan! Tulla vaikka päälle loikomaan.

Ihan kaikkialle ei kuitenkaa vielä yllä hypätä.
 Edessä on paljon opeteltavaa. Ruu aristelee vieraita ja joskus säikähtää käsiä ihan tyhjästä. Silitykset on kivoja, mutta niitä ei vielä osata tulla pyytämään. Päivittäistä kissanpennun käsittelyä siis luvassa :)

Valjaissa olemistakin on harjoiteltu, mutta pystyssä pysyminen on vaikeaa...