Joulujuhla

Joulu on täällä! Vietämme sitä tällä kertaa Krakovassa, eli kissojen ei tarvinnut stressata matkustelusta Suomeen ja takaisin. Meillä oli kuitenkin eilen pieni joulujuhla kissaseurassa.

"Joulu? Mikä se on?" On Ruun ensimäinen joulu!

Jouluna muistetaan läheisiä. Naru antaa Sakulle joulupusun. 

Vastoin yleistä marmatusta jouluna voi myös rentoutua. Varsinkin jos on kissa!

Jouluna tehdään jasyödään paljon ruokaa. Saku auttoi ja otti jätesilppurin tehtävän vakavasti. Joulun kunniaksi Saku sai istua lavuaarissa syömässä perunankuoria... 

Uunilla lämpeni myös kaksi joulukinkkua.

Ei nyt vaineskaan! Ei minua syöty!

Nürnbergin joulumarkkinoilta löytynyeessä kynttilähärvelissä pyörivät suloiset kisut. 

Koristeella oli myös muutakin viihdearvoa. Heijastelevaa valoa ihmetteli kukin kissa vuorollaan.

Ei huono tämä joulu, tuumi Ruu.

Oikein hyvää joulua kaikille toivottavat Naru, Saku, Ruu ja Tuua.

❄❄❄ 

Perhepotretti

Joskus kissat asettuvat oikeaan paikkaa oikeaan aikaan. Useimmiten eivät. Tässä kuitenkin Narun, Sakun ja Ruun sattumalta otettu perhepotretti. Ruun ilme on korvaamaton.

Tänään on myös Puolan itsenäisyyspäivä. Onnea Puola.

Kahden kilon saavutus

Ruu painoi tänään 2035 grammaa! Eli nyt pikkumiuku on tuplannut painonsa siitä, kun saapui taloon kaksi kuukautta sitten. Varmaan tuo on ihan sopivaa kehitystä, ainakin hyvä ruokahalu löytyy. Toisaalta jos on kaksi suurahmatti isoveljeä on vähän pakkokin vetää ruoat ahnaasti. Ruu on nyt myös isompi kuin Naru oli saman ikäisenä. Naru painoi viisikuisena 1,5 kiloa.

Ruu osaa huutaa ruokaa kovempaa kuin kukaan

 Kaksi kuukautta sitten oli vielä suuri huoli siitä, selviääkö Ruu ollenkaan. Kaksi päivää meille tulon jälkeen Ruulla todettiin vakava virustartunta, kuume oli korkea ja pikkuinen oli kuivunut. Kävimme ekalla viikolla Ruun kanssa eläinlääkärissä 8 kertaa. Luojan kiitos eläinlääkärille on kävelymatkaa vain viitisen minuuttia, ja eläilääkärit meidän lähiklinikalla olivat todella ihania ja halusivat antaa Ruulle parhaan mahdollisen hoidon. Viikon ajan oltiin joka päivä tiputuksessa ja laitettiin interferoni- ja vitamiinipiikkejä yms.

Pieni potilas sylissä

Keskiviikkoiltana (se oli kolmas ilta eläinlääkärillä) Ruu oli todella voimaton. Silloin voin suorastaan pahoin huolesta ja varauduin pahimpaan. Töissä sain käytyä niin, että laitoin läppärini kylpyhuoneeseen, missä Ruu tuolloin asusti. Soitin töissä kännykän Skypellä, niin että pystyin tarkkailemaan hengittikö potilas, kävikö vessassa, syömässä jne. Itse asiassa meillä oli melkein koko työtiimi parhaillaan katsomassa ja hurraamassa, kun Ruu jaksoi nousta syömään vähäsen. Skype-juttu oli mahtava vinkki työkaveriltani: loin siis kissoille oman skypetilin, jonka asetukset laitoin niin että puheluun vastataan automaattisesti videolla! Instant kissa-tv!

Onneksi lääkkeet alkoivat tehota ja Ruu alkoi saamaan voimia. Eläinlääkärikin sai kuulla, mitä mieltä kaikista niistä piikeistä oltiin. Ja sitten kissa-tv:stäkin saatiin todistaa, miten kylpyhuone alkoi käymään liian pieneksi ja leikit energisimmiksi. Olihan sitä mennyt jo melkein kaksi viikkoa, joten karanteeni sai päättyä. Isot veikat olivatkin jo pitkään ihmetelleet kylpyhuoneen mystistä asukkia.

Ruu saa tehdä mitä vaan! Tulla vaikka päälle loikomaan.

Ihan kaikkialle ei kuitenkaa vielä yllä hypätä.

 Edessä on paljon opeteltavaa. Ruu aristelee vieraita ja joskus säikähtää käsiä ihan tyhjästä. Silitykset on kivoja, mutta niitä ei vielä osata tulla pyytämään. Päivittäistä kissanpennun käsittelyä siis luvassa :)

Valjaissa olemistakin on harjoiteltu, mutta pystyssä pysyminen on vaikeaa...

Sakun tähänastinen näyttelyura

Kävimme vuosi sitten syyskuussa Sakun kanssa ensimmäisen kerran näyttelyssä. Narua ei otettu mukaan, koska se ei vaan tykkää yhtään vieraista paikoista, ihmisistä tai kissoista. Saku sen sijaan on reippaampi tapaus, joten miksi emme kokeilisi.

Poznanissa, Puolassa, järjestettiin TICAn näyttely, ja sinne pääsi junalla, vaikkakin matka oli pitkä. Kamat ja Saku oli pakattu joten eikun menoksi.

Näyttelypaikalla laitettiin ensin häkki kuntoon ja pällisteltiin pällistelevää yleisöä. Sakulle varattu häkki oli oikein ekstrapieni, mutta eipä tuo haitannut, kun paras paikka oli kuitenkin turvallinen pesäpussi.

Sitten lähdettiin kiertämään rinkejä tuomarien arvosteltavana. Kotikissoja näyttelyssä taisi olla viisi lyhytkarvaista ja yksi pitkäkarvainen. Eli finaalipaikka oli lähes aina taattu. AB-ringeissä yksi kissa lähetettiin pois, mutta Saku pääsi joka ringissä finaaliin.

"Täti on epäilyttävä..."

Vähän roikotettiin...

...ventytettiin...

.. ja tutkittiin häntää myöten.

Lounaan jälkeen kotikissaringissäkin oli runsaasti yleisöä.

Saku söpösteli yleisölle

Suureksi ilokseni Saku valittiin kaikissa finaaleissa joko toiseksi tai ensimmäiseksi! Yksi tuomari rakasti punaisia kissoja, toinen sai lahjontapusun Sakulta. Tällä stategialla siis mentiin, ja Saku sai vielä näyttelyn päätteeksi parhaan kotikissan Best of Best HHP palkinnon, joka sisälsi varmaan miljoona kiloa ruokaa, leluja ja kissapesän. Nämä kaikki oli mukavaa lahjoittaa kodittomille kissoille.

Reissu oli mukava, vaikka aika rankka Sakulle. Sen verran vielä intouduttiin, että osallistuimme myös Helsingin messukeskuksen näyttelyyn viime marraskuussa. Sieltäkin tuli toiseksi parhaan kotikissan palkinto, joten jotain potentiaalia tuossa hyrisijässä on. Tällä reissulla ei vaan harmi kyllä ollut kunnon kameraa matkassa. Nyt meillä on ollut lepotaukoa näyttelyistä. Ensi maaliskuussa pitäisi olla kuitenkin näyttely Varsovassa, joten saattaa olla että käymme siellä pyörähtämässä.

Mukavaa kun kotikissatkin voivat osallistua ja saada palkintoja ja arvostusta näyttelyissä. Kunpa kotikissoja ja nimenomaan maatiaisia osallituisi enemmänkin!

Syyspäivä parvekkeella

Syyskuun viimeinen sunnuntai oli lämmin ja aurinkoinen päivä. Ja silloinhan päivänpaistattelupaikkojen kestosuosikki eli parveke on auki.

"Sori, pääseeks tästä ohi"

Saku näyttää mallia, miten tähystetään tyylillä.

Narukin kävi parvekkeella tarkistamassa kastelukannun hajut

Köllöttelyä auringossa

Saku poseerasi, Naru ei vaivaantunut

Ruu venyttää, Naru ei vaivaantunut

"Korjaisit jo tuon reiän verkossa!"

Ihana aurinko, ihana auringonpalvoja.

Koko pihatarkkailutiimi koossa: tarkkailija, tarkkailijan valvoja ja tarkkailuharjoittelija.

Venyy ja naukuu

Miksi tässä blogissa ei ole yhtään uusia kuvia? Se pitää nyt korjata! Tervehdys siis pitkästä aikaa.

Pitkällä tauolla tietysti tapahtuu paljon asioita, mutta tärkeimmät:
1) Naru ja Saku voivat hyvin ja hurisevat entiseen tahtiin.
2) Lauma on venynyt yhdellä pikkukissalla, niin kuin kissaperheissä tahtoo ajan myötä käydä. Kumma juttu.

Esittelyssä tänään siis Ruu, tällä hetkellä noin 4kk vanha kilpikonnavalkoinen tyttökisu.

Cześć! (sanoo puolalainen pikkukissa)

Ruu liittyi joukkoon noin kuukausi sitten ja sairastui heti alkuun vakavasti luultavasti tarhalta tarttuneeseen virustautiin (eläinlääkäri epäili jopa kissaruttoa). Siitä hauskuudesta ehkä lisää myöhemmin. Kun Ruu pääsi parannuttuaan ja parin viikon karanteenin jälkeen "isojen kissojen puolelle", pikkusisko otettiin jengiin mukaan aluksi hieman ihmetellen, mutta ilman sen suurempia vastalauseita alkuperäisasukkailta. Täytyy sanoa, että yllätyin miten hyvin yhdistäminen meni siihen nähden, miten esimerkiksi Naru muihin kissoihin on aiemmin suhtautunut - murinaksi ja sähinäksihän se aina on mennyt. Pentukissa oli ilmeisesti helpompi hyväksyä ja olihan tulokasta ihmetelty oven takaa jo tovi.

Lauma koolla. Joo, puu on aika hajalla jo...

Ensimmäiset viikot kylpyhuoneessa.

Hups. Seikkailevalle sattuu.

Isoveikkojen kanssa on turvallinen olo.

Hain Ruun krakovalaiselta eläinsuojeluyhdistykseltä. Siellä olikin melkoinen määrä kissoja ja kissanpentuja, paljon ihania lemmikkikelpoisia killittäjiä. Toisella käyntikerralla siellä kuitenkin sattui kohdalle kaksi kilpikonnasiskosta, joista toinen vielä valkoisella. Siinähän se etsimäni! Alla olevasta kuvasta ehkä selviääkin, millaista värikoordinointia hain...

Tässä meidän uusi syömisjärjestys. Saku on aina vasemmalla, Naru aina oikealla ja Ruu löysi paikkansa välistä. Tarjotin on hyödyksi, kun kädet loppuivat kesken.

Mielenkiintoista seurata, minkälainen riiviö tai hurmuri Ruusta vielä kasvaa. Lisää kuvia myös Narusta ja Sakusta tulossa (puolentoista vuoden ajalta, hehehe).