tiistai 31. heinäkuuta 2012

Narun projekti

Narulla on nyt ollut kaikenlaista huolta. Silmätulehdus näytti ainakin harmittavan, mutta se näyttää olevan jo paranemaan päin. Olin huolissani myös miten Naru suhtautuu minun poissaoloon ja uusien ihmisten kanssa elämiseen. Naru kuitenkin on semmoinen mammanpoika ja viettäny lähes yksinomaan minun kanssa monta kuukautta, ennen Sakun ja edes muiden ihmisten tapaamista. Tietysti Naru on tottunut uusiin ihmisiin ja nauttinut olostaan hoitopaikoissa, mutta jokainen muutos oli sille selvästi hankala, tai ainakin murjotuksen paikka.

Nyt minulla on Narun kanssa projekti. Herra on päässyt lihomaan huolestuttavan paljon ja tarkoituksena olisikin päästä takaisin siihen n. 4 kilon ihannepainoon. Pudotettavana on 500 grammaa. Yritän nyt tarkkailla Narun ruokamääriä ja -laatua tarkemmin ja vähentää energiasaantia sopivammaksi. Kaikki vinkit laihdutukseen liittyen otetaan vastaan :)

Onhan tuota vatsaa vähän tullut...
Naru on päässyt laiskistumaan Sakun tulon jälkeen. Laiskuri on antanut hyperleikkijän hoitaa huiskan perässä juoksentelut ja itse möllöttää nojatuolissa tai vähän tassulla kokeilee. Olenki nyt ryhtynyt pitämään Narun kanssa lyhyitä yksityisleikkituokioita, jolloin Saku joutuu odottelemaan vuoroaan oven takana. Kun Saku ei ole säheltämässä, Narukin kehtaa leikkiä ja ryntäillä suosikkihuiskansa perässä vähän aikaa. Saku kun on vaan sellainen, että se tunkee uteliasta nenäänsä kaikkeen ja kaikkialla.

Saku olisi mieluummin syönyt kuin istuttanut kukat...
Lisäksi yritän parhaani mukaan kehittää Narulle enemmän älyllisiä haasteita. Siinä missä Saku on maailman onnellisin hetken lapsi, Naru mielellään pohtii ja ratkaisee "ongelmia" kuten puuttuvan ruoan arvoituksen. Naru rakastaa ruokaa ja ruoan etsimistä, joten mikä sen parempaa hupia kuin, no, ruoan etsiminen!

Haaste 1: ruokakuppi siivilän alla, helppoa!
Haaste 2: ruokaa kananmunakennossa, helppoa tämäkin!

lauantai 28. heinäkuuta 2012

Lentomatkalaiset

Lisätäänpä pari kuvaa Narun ja Sakun jännittävältä lentomatkalta

Pienet lentomatkalaiset odottamassa vuoroaan. Vari-Kennelin kuljetuslaatikossa oli runsaasti tilaa kahdelle kissalle.
(Epätarkka) yksisilmäinen Naru. Sisusteena oli matkalukemista, sillä Saku oksensi ensimmäiselle alustalle jo taksimatkalla. Loppumatka onneksi meni ilman vahinkoja. 
Henkilökuntaa oli runsaasti saattamassa kissamatkaajia koneeseen.
Jännittävät ensimmäiset askeleet uudessa kodissa. Mikä paikka tämä nyt on? Sohvakin on sininen!

Koty ovat kotona

"Kissat" on puolaksi "koty" [koti]. Siinä tämä sekopäinen szcyscszs-kieli on osunut nappiin, sillä kyllä kissat = koti.

Naru ja Saku ovat nyt kotona ja koti on viimein kokonainen. Viimeiset minuutit töissä ja bussimatka olivat yhtä sydämentykytystä, koska tiesin että Naru ja Saku odottivat perillä. Vanhempani siis saapuivat torstaiaamuna Krakovaan ja veivät kissat kotiin, kun olin töissä. Siellä ne siis odottivat, molemmat piilossa sängyn alla, mutta tulivat hetken päästä tervehtimään. En tiedä muistivatko ne minua, ehkä hämärästi. Oli yhtä tunnemyrskyä, kun kaikki se odotus ja ikävä ja huoli laukesi siinä hetkessä. 

Ja Naru, voi Naru-pikkuiseni...

Narulla ei ole ollut hyvä viikko. Ja olen niin pahoillani, että se on joutunut kärsimään. Narulla nimittäin puhkesi silmätulehdus juuri ennen lentoa, ja tiistai-illasta asti se on ollut varsin vaisu ja huonolla tuulella. Sille ei myöskään maistunut alkuun ruoka täällä uudessa kodissa ja se oli linnoittunut suurimman osan ajasta sängyn alle. Sen käytös oli jotenkin niin epänarumaista, että huoletti ihan. Nyt näyttäisi kuitenkin, että Naru on reipastunut ja ruoka maistuu taas. Silmätulehdus vaan pitää saada hoidettua niin olokin varmasti paranee. Silmävoiteen laittaminen on kyllä melkoinen haaste!

Saku selvisi matkasta paremmin. Perillä se oli heti utelias ja leikkisä, ruokakin maistui. Tietysti se oli hieman varuillaan ja ihmetteli kaikkea uutta, mutta Saku ei taida yleensä mitään sen kummemmin murehtia,onhan se sentään maailman onnellisin kissa.

Uuden kodin ikkunasta seurattiin tarkasti mm. ulkoilevaa papparaista ja naapuritontin rakennustöiden edistymistä

Iltapala maistui jo molemmille
Kun tuli aika mennä nukkumaan, molemmat tulivat jalkoihin levolle. Naru tosin nukkui vain vähän ja ennemminkin vahti. Olin silti ikionnellinen, ettei Naru enää murjottanut sängyn alla. Saku taas kävi oikein pitkäkseen ja nukkui todella sikeästi. Taisi pieni olla väsynyt matkasta ja kaiken uuden kokemisesta.

keskiviikko 25. heinäkuuta 2012

Valmiina? Huomenna ne tulevat!

Eilen tuli pakettia zooplussasta! Se sisälsi kaikkein välttämättömimmät eli ruokaa (tällä kertaa Porta 21), hiekkalaatikko, golden grey master -hiekkaa ja yksinkertainen mutta suosittu raapimispuu. Kaikki samanlaisia kuin Suomessakin on kissoilla ollut, joten pitäisi kelvata ja onhan se kiva että on tutut jutut ulkomaillakin. Krakovassa ollaan siis valmiina vastaanottamaan kissat. Ja juuri ajoissa, sillä kissien lento on huomenna!



Ihan ilman haasteita paketti ei kuitenkaan tullut perille. Aamulla (vähän seitsemän jälkeen!) joku soitti mulle sieltä kuljetusfirmasta, muttei puhunut sanaakaan englantia. Tyypillistä. Onneksi kuitenkin olin melkein jo töissä ja kiikutin puhelimen työkaverille, joka tulkkasi mulle. Olin toiveikkaasti ajatellut, että paketin voi viedä lähipostiin, mutta olin väärässä. Vaihtoehdot olivat: puolen päivän aikaan olen kotona vastaanottamassa sitä, paketti viedään jonnekin mysteeripaikkaan Krakovassa tai se tuodaan toimistoon. Valinta oli aika helppo eli toimistoon.

Onneksi sain pomolta kyydin kotiovelle. 27-kiloinen paketti koki matkalla kovia, varsinkin kun raahasin sitä pitkin parkkipaikkaa ja kun tungimme se pikkuruiseen peugeotiin. Tavarat säilyivät ihme kyllä ehjinä lukuunottamatta paria lommoa ruokapurkeissa.

Uusi kissavessa valmiina toimintaan!

Tästä kokemuksesta päätelmäni on, että voin tilata tavaraa netistä mutta pieniä määriä kerrallaan ja suoraan toimistoon. Kyllä, sen pitäisi onnistua.

keskiviikko 18. heinäkuuta 2012

Askel eteenpäin

Elämä täällä Krakovassa on alkanut jo hieman vakiintua, sillä viime viikonloppuna pääsin muuttamaan omaan kotiin. Olen toistaiseksi tyytyväinen kämppään, huonomminkin olisi voinut käydä. Valintaa tietysti puolsi jo valmiiksi verkotettu parveke ja isot ikkunat mistä kissat pääsevät helposti seuraamaan maailmaan. Isoksi harmikseni puolalaiset eivät juuri näytä harrastavan pihoja uusissa rakennusprojekteissaan, joten Narun ja Sakun täytyy joko rohkaistua ulkoilemaan puuttomalla "pihalla" tai sitten tyytyä parvekkeeseen. Harmi tosiaan.

Huvitusta taas aiheutti vuokrasopimukseen tullut kohta, jossa vuokranantaja ei hyväksy lemmikkien pitoa asunnossa lukuunottamatta kahta kissaa. Tähän olisi myös pitänyt lisätä Narun ja Sakun sirunumerot, että juuri nämä kaksi kissaa saavat asua huoneistossa eivät muut. Näistä kahdesta kissasta on kyllä tehty suuret numerot siellä ja täällä, töissäkin olen se hullu kissanainen jo.

Viikonloppuna tein myös ensimmäisen tilaukseni zooplus.pl:stä. Jännittää tosiaan kuinkahan ne tavarat saapuvat perille ja miten Puolan posti oikein toimii. Täytyy kiittää kuitenkin zooplussan palvelua, sillä sain maksaa euroina, kun vielä ei ole słotyja tilille tupsahtanut.

Koti siis on, mutta kissat puuttuu. Missä siis luuraavat Naru ja Saku? Mitä kissaparoille kuuluu? Narulla ja Sakulla on lento edessä vasta reilun viikon päästä. Eilen ne siirtyivät kaverini hellästä huomasta vanhempieni luokse. Pääsin näkemään molempia vilaukselta skypessä ja Saku vaikutti kasvaneen hieman. Taisivat muistaa vielä tutun paikan. Muistavatkohan ne vielä minut?

Saku-sammakko ja Naru-nalle, viikko vielä ja nähdään taas!