lauantai 30. kesäkuuta 2012

Kissahiljaisuus

Juhannus meni jo. Ja niin meni aika monta juttua, kun kiire oli. Mistä siis pitäisi kirjoittaa?  Aika kului nopeasti pakatessa ja asuntoa tyhjentäessä. Ja nyt olen jo Krakovassa. Ihan ilman kissoja :O

Torstai-iltana Naru ja Saku lähtivät kaverini luokse kolmeksi viikoksi hoitoon. Siellä niillä on oikein mukavat oltavat, paljon tilaa ja ulkoilemaankin pääsevät, mutta ei voi mitään että mulla vaan on ihan hirveä ikävä! Onneksi täällä on nyt paljon tehtävää: työt alkaa maanantaina ja asuntoakin pitää etsiä, eikä pidä unohtaa kaupunkiin tutustumista. Mutta usein unohdan, ettei kissat odotakaan kotona.

Hoitopaikassa ollaan kyllä niin ihania, että joka päivä olen saanut lukea kissojen kuulumisia. Naru oli aluksi kuulemma hieman ihmetellyt ja odottanut mua kotiin, mutta Saku ei tainnut muutosta kauheasti hätkähtää. Olivat myös pitäneet meteliä ja rullailleet mattoja ja pöytäliinoja. Kuulostaa siis ihan normaalilta menolta ja hyvin näyttävät pärjäävän. 

Suunnitelma on että Naru ja Saku lentävät Krakovaan rahtina 21. päivä. Siihen asti mun on pärjättävä.
Kissat kävivät punnituksessa korisysteemissä, jotta tiedetään suunnilleen paljon rahti painaa.
Saku painoi 3,5kg ja Naru 4,3kg
Naru olisi lähtenyt mukaan heti?
Pyykkikissa auttaa pyykinpesussa
Saku ja Naru valmiina lähtemään hoitopaikkaan.
Tässä vaiheessa oli kyllä kyyneleet silmissä.

keskiviikko 20. kesäkuuta 2012

Avulias aatu ja apupoika

Eilen olin ullakolla lajittelemassa vanhoja vaatteita, sillä pitää karsia ja säilöä tavaroita ennen lähtöä. Mukana oli, kuten arvata saattaa,  kaksi varsin oma-aloitteista avustajaa, täysin pyytämättä palvelukseen ilmoittautuneet Naru ja Saku. Riehuivat mokovat vastaviikatuissa vaatepinoissa! Toisaalta välillä mun työskentely oli oikein tarkkaan valvottua, ja jokainen pino ja pussi kävi läpi kissaväen tarkastuksen.

Rraaaa, kasat kaatuu...
.... ja kaulaliinan tupsu maistuu.
Pussiin täytyy tehdä asianmukaiset ilmareiät...
...ja viikkaukset eivät saa olla liian tiptop, ettei tule tylsää. Tätä mieltä on Naru.
Saku löysi tavaran seasta vanhan footbagin. Sakusta se oli ihana!
Naru vetäytyi pohtimaan seuraavaa työvaihetta...
...ja Saku tarjoutui pakattavaksi.
Myöhemmin Saku yllätti mut kiipeämällä oven päälle!
Muutenkin koko päivä oli vähän sellaista, hmmm, no ei niin hyväkäytöksistä, oikeastaan siis aika tavallinen päivä. Saku kaateli yläkerrassa tuoleja ovikiipeilyreissullaan. Narulla taas oli joku ihmeellinen pakkomielle pöydällä muovikelmun ja lautasen alla olevaan ruokaan (muka kissanpitävä suojaratkaisu). Monen kiellon jälkeen, kun katse vältti, Naru kävi tiputtamassa kantena olleen lautasen lattialle ja oli jo taidokkaasti poistamassa muovikelmua, kun ryntäsin paikalle. Kissat joutuivat terassille häpeämään, kun siivosin jälkiä.

Ehkä joku oli kuitenkin katunut eilisen temppuja... Nimittäin kun tänään heräsin, oli tyynyn viereen ilmestynyt kukka! Jompikumpi kissoista oli sen varmasti siihen kiikuttanut. Vaikka kyseessä todennäköisimmin oli neilikkakimppuun kohdistuneen saalistusretken tulos, oli tämä näin ihmisnäkökulmasta aika liikuttava lahja. 
 
Epäilen että Naru oli asialla

maanantai 18. kesäkuuta 2012

Passikuva

Nyt Narustakin on tehty kunnon kansalainen. Ainakin paperilla. Kävimme tänään eläinlääkäriasema Remediumissa ottamassa Narulle uuden sirun ja tekemässä lemmikkipassin. Narulla on nyt kaksi sirua, sillä edellinen oli väärää ISO-standardia eikä sitä pystytty lukemaan Suomessa (eikä siis varmaan muuallakaan eu:ssa). Hyvä uutinen kuitenkin on, että aiemmin otetut rokotteet pystyttiin kaikesta huolimatta siirtämään uuteen todistukseen. Pelkäsin jo että vuoden sisällä täytyisi ottaa kaksi kertaa rabies-rokote, joka ei varmaan mitään mietoa tavaraa ole. Siru ja passi kustansivat noin 105 euroa.

Naru oli niin kiltisti kun siru laitettiin, vaikka itki kun joutui kuljetuskopassa odottelemaan (ja Saku oli jäänyt kotiin). Eläinlääkäriltä tuli kehuja, kun ei edes säpsähtänyt piikkiä. Urhea jäyhä jököttäjä! Painoksi Narulle punnittiin 4,25 kg. Painoa on siis tullut lisää, muttei ihan niin paljon kuin pelkäsin.

Tässäpä tämä kuitenkin on, Narun uusi passi! Vasemmalla on vanha kiinalainen todistus ja oikealla Sakun vironkielinen vihkonen. 


Ja kun on passi niin pitää ottaa passikuva. Eikö niin?  Voi millaisia potentiaalisia passikuvia Narusta ja Sakusta löytyykään! Miten sopisi esimerkiksi tämä kaunis hymy passiin?


Vai olisiko tällainen kokovartalokuva kenties parempi?


 Sakustakin on hyviä passikuvia. Miten olisi jompikumpi näistä?


 Zombi-kissa väärinpäin? Ehkä on parempi tyytyä vähän asiallisempiin kuviin. Narusta saa hyviä "perus passikuvia", siis sellaisia vakavia ja jäyhiä. Saku taas taitaa edustaa enemmän sellaista "ekan luokan kuva passissa" -tyyppiä.


Awwwww. Saku! Mikä surumielinen pikkuvauvan katse!!

sunnuntai 17. kesäkuuta 2012

Sadepäivän sekopäät



Tänään on satanut koko päivän ja oikein kunnolla kanssa. Sade on kyllä kaunista, mutta harmi kissojen kannalta kun täällä maalla taas ollaan eikä ulos pääsekään. Minunki pää taisi mennä vähän sekasin kissojen kanssa sisällä istumisesta ja niin siinä vaan kävi, että ryhdyin hippasille Narun ja Sakun kanssa. Harrastaakohan monikin kissanomistaja päätöntä säntäilyä ympäri asuntoa kissojensa kanssa? Vai vaan hullut kissanaiset? Vähän kuntoilua sain ainakin.

Saku jossa on enemmän koiraa kuin kissaa, oli leikistä erityisen innoissaan ja ryntäili häntä pystyssä mun perässä. Naru näytti aluksi hieman huolestuneelta mun mielenterveyden puolesta, mutta innostui kun pääsi näyttämään kyntensä bravuurileikissään, peilissä. Säännöt menevät niin, että hullu kissanainen menee piiloon kulman taakse (tai mihin tahansa piiloon), ja Naru liikkuu kohti, kun peili ei huomaa. Ekstrahaastetta leikkiin saa lisäämällä Saku-muuttujan, jolla ei ole mitään käsitystä mitä tapahtuu.

Pakko oli poimia kamera käteen, jos saisin sen videolle, mutta kameran edessä Naru ei ihan loppuhyökkäykseen asti kehdannut jatkaa. Tältä Narun peili-leikki kuitenki suunnilleen näyttää:


maanantai 11. kesäkuuta 2012

Muutto muuttaa maailmaa

Kai se pitää täälläkin nyt kertoa, hurja uutinen. Lähdemme Krakovaan! Kissoilla kuten mullakin on kuun lopussa edessä muutto ihan uusille kulmille. Siis ihan kohta! Silti ei vieläkään oikein tunnu todelliselta, että pian taas lähden maailmalle. Onnistuin asumaan Suomessa vain noin 5 kuukautta, mikä on kyllä surkein tulos ikinä. Naru asui Suomessa myös viisi ja Saku vain kaksi kuukautta. Kiinasta palatessani vannoin, että nyt asun ainakin pari vuotta Suomessa. No joo.

On kuitenkin jännittävää suunnata kohti uusia kokemuksia ja työtä mukavalta vaikuttavassa porukassa. Kissojen kanssa on paljon järjesteltävää, ja moni juttu on vielä auki, mm. tulevatko kissat heti kanssani vai hieman myöhemmin esim. vanhempieni avustuksella. Onneksi sentään zooplus.pl palvelee Puolassa, joten tutut tuotteet on saatavilla jostain (ja paljon halvemmalla kuin Suomessa!). Narulle pitää hankkia eu-passi ja mahdollisesti uusi siru. Sakulla sentään taitaa olla kaikki paperit kunnossa, kunnon eu-kansalainen siis.  Mitähän vielä... Toivottavasti myös löydän kivan (tai siedettävän) kämpän, jossa kissat viiihtyisivät ja pääsisivät ulkoilemaankin.

Tällä viikolla olen etsimässä asukasta tähän kämppääni. Sitäkään en vielä usko, että tämä on sitten jonkun toisen koti. Vaikka tämä ei ole kissojen kannalta ehkä kaikkein ihanteellisin, pieni ja pihaton, tulee silti vähän ikävä. Onhan se kaunis ja niin keskellä Helsinkiä kuin vaan voi olla. 

Fiilistely kotiesittelykierros siis paikallaan!

Kasvit olivat kadonneet Kiinan reissun aikana. Kauhean tyhjää tuolla ikkunalaudalla. Ja yleensä pidän noita kukkatyynyjä kuvioton puoli ylöspäin. Ovat sisäiselle minimalistilleni liian... kukertavat.
Naru tuli kuvaan...

 Narun väreihin sopiva keittiö ja aina ahdas eteinen.

Makuuhuone jota en koskaan saanut valmiiksi :')

 Pienessä tilassa. Hilpeän vihreä vessa on kyllä aika erityinen.

Ehkä näemme täällä vielä kuvia uudestakin kodista? Toivottavasti sinne asti päästään?! Mitähän tästä tulee? Ah epävarmuus! Luotan kuitenkin siihen että yleensä kaikki selviää jotenkin :)

sunnuntai 10. kesäkuuta 2012

Sunnuntai

Narua ja Sakua ei kiinnosta onko sunnuntai vai tiistai. Aina on hyvä aika rentoutua. Hakuna matata.

perjantai 8. kesäkuuta 2012

Kiipeilyreissu

Joskus suunnittelin, että mitä jos rakentaisi tikapuusysteemin, jota pitkin kissat pääsisivät kapuamaan keittiön kaappien päälle. Sieltä parin metrin korkeudesta olisi varmasti kiva katsella alhaalla ahertavaa ihmistä. Eilen kävi kuitenkin niin, että Naru äkkäsi tämän mahdollisuuden ihan ilman mitään systeemejä.


Ja puf vaan, Naru oli jääkaapin päällä. Sakuun iskee tällöin jääkaappikateus, ja apina tahtoo myöskin ylös! Yritys kuitenkin päättyi nolosti: hetken etutassuilla roikuttuaan kaapinreunasta, Saku tipahti lattialle...

"Ihan... just... melkein... ei."

Tässä vaiheessa mun kävi sääliksi Sakua ja avitin hieman pientä. Tästä huolimatta Saku vaikutti varsin ylpeltä päästessään ylös Narun seuraan:
Kaapin kuninkaalliset: Kuningaskapuaja Naru sekä Prinssinakki Saku.
Naru pisti vielä paremmaksi ja jatkoi matkaa keittiökaappien päälle. Ah, varmasti ihanan pölyistä tuolla. Ja kuten arvata saattaa, ei mennyt kauaa kun Sakukin halusi ylemmäksi.

Naru näyttää kieltä maan matosille!
Saku seuraa!
Tuijottivat seinää...?
Siellä ne sitten killittivät tyytyväisinä kaapin päällä. Kummankaan alastulo ei ollut kovin hallittu. Saku valitsi saman reitin mitä oli ylöskin tultu, mutta laskeutuminen jääkaapille joko epäonnistui tai unohtui välistä ja alas oli piiitkä matka tömähtää. Naru oli jälleen seikkailuhenkisempi ja valitsi liesituulettimen, mikä oli todella huono valinta, sillä liukas ja jyrkkä pinta eivät antaneet paljon laskeutumisalaa. Narun alastulo olikin sellainen, että piti vähän katsoa sattuiko mihinkään. Kissat taitavat kuitenkin olla varsin hyviä putoajia. Tästä viisastuneena siirsin kuitenkin keittiön pöytää vähän lähemmäksi, jotta sitä voi käyttää välilaskeutumistasona.

Lopun iltaa otettiinkin sitten rennommin. Tai no mitä nyt parit painimatsit ja rallit vedettiin.
Sakun hellässä huomassa...
Hurrmurr murrur. Saku kuorsaa. Tai tuhisee. Kummin vaan.

keskiviikko 6. kesäkuuta 2012

Rappuvaljastelua


Sakua on kiinnostanut viime aikoina kovasti mitä ulko-oven takana on. Täällä kaupungissa ei oikein tuonne kadulle autojen sekaan viitsi kissojen kanssa lähteä. Lähdimme siis rappukäytäväseikkailulle!


Täytyy sanoa että oli ihan mahdottoman jännittävää. No ainakin Saku näytti erittäin tärkeältä tarkastaessaan naapureiden hajuja portaissa. Oikeastaan koko juttu alkoi siitä kun kävin ostamassa Mustista ja Mirristä Narulle uudet valjaat ja niitä piti kokeilla päälle. Saku, joka ehkä kasvaa vielä tästä, saa käyttää Narun vanhoja valjaita. Niinhän se menee että nuorimmainen perii vanhemman tavarat, ja näin Narun miehekkään vaaleanpunaiset henkselit ovat nyt virallisesti Sakun omaisuutta.

Naru sai siis uudet punaiset Vänttiset, joista oli tarkoitus räpsäistä kuva rappukäytävässä. Naru oli toista mieltä, sillä yllättäen rappu olikin liian pelottava paikka. Naru pyörähti kerran oven ulkopuolella ja palasi kiirusti sisään. Asiaa ei tietty auttanut, että Saku itki oven takana, kun ei päässyt mukaan toiselle kierrokselle. 

"Okei riittää, mennään takas. Heti."

Oli miten oli, tuossa nuo uudet valjaat ovat. Niin moni oli noita Vänttisen valjaita kehunut, että piti tähänkin kissatalouteen sellaiset saada. Ja varsin tyytyväinen olen, kun ovat niin helpot pukea ja pysyvät päällä.

"Tosi kiinnostavaa, kerro toki lisää."

sunnuntai 3. kesäkuuta 2012

Kissa on kissa

Mutta Saku on ehkä jokin muu ilmiö. Pakko esittää todiste, kun Saku noutaa palloa ei-niin-kissamaisesti. Narukin on joskus intoutunut noutamaan leluja, muttei ollenkaan niin suurella innolla kuin Saku. Alankin epäillä josko Saku ei ole kissa ollenkaan, vaan jonkinsortin koiran, apinan ja mangustin sekoitus.

Oli mikä oli, näin meillä noudetaan palloa:



Hurmurr murr. Kesäkuu jo.

lauantai 2. kesäkuuta 2012

Tirppatiimi

Saku kävi eilen ensimmäistä kertaa ulkona valjaissa. Aiemmat ulkoiluyritykset olivat päättyneet hirveään hepulointiin, kun kaikki oli niin kauhean pelottavaa. Nyt kuitenkin Narun näyttäessä mallia edeltä, Saku uskaltautui ulkomaailmaan ja näytti pitävän hommasta kovasti. Ei se ollutkaan niin pelottavaa, vai mitä?

Sakulla ei vielä ole omia valjaita, ja nyt ulkoiltiin Narun valjaissa, joita piti kiristää melkoisesti. Naru taas joutui käyttämään turvavyövaljaita, jotka ovat vähän turhan kömpelöt ulkoilutarkoitukseen. Sakulle siis valjaat hankintaan mahdollisimman pian.

Ja mitähän siinä niin tarkkaan tiiraillaan?

No tämä tirppahan siellä oli. Harvinaisen rohkea yksilö ei paljon välittänyt kissojen intensiivisistä tuijotuksista. Naru hyppäsi peräänkin, mutta homma tyssäsi jo alaoksalle, ja lintu poistui paikalta seuraavaan puuhun.

Naru uskaltautui haistelemaan koristealtaan vettä, joka näytti lähinnä olevan jonkinlaisessa käymistilassa. Yh... sai jäädä maistamatta.Valjaat jäivät vähän löysälle, kun turvavyöpehmuste otettiin pois.

Sakusta oli kiva kieriskellä auringon lämmittämissä multakasoissa. Tämä mukava levähdyspaikka löytyi kukkapenkistä.

Terassillakin riitti jännitystä ja töitä kärpäsvartiostolle. Naru on esitellyt vaikuttavia loikkia hyönteisten perässä niin että terassilasit ovat helisseet.

Saku on myös menossa mukana tarkkaavaisena, vaikka päävahdin titteli kuuluukin Narulle.
Nyt me saatiin se nalkkiin!
Sellaista siis eilen. Huomenna kissat palaavat taas kotiin viikoksi venyneeltä vierailulta. Kärpäset saavat siis vaihtua lentäviin leluhiiriin.  

Hurrmurr murr. Kuvat on otettu mun uudella kameralla, ensimmäinen ikioma kamerani! Ulkoilukuvat on kuitenkin ottanut isäni, kiitos :)