Narun saunavuoro

Olin viikolla onnistunut annostelemaan lohiöljyn Narun rinnuksille. Koko kissa siis oli enemmän tai vähemmän öljyinen ja kalan hajuinen. Tämän päälle vielä kuivan talvi-ilman ansioista turkki räiskyy ja rätisee sähköstä. Siispä päätin, että nyt on parasta vaan pestä koko kissa.

Naru ei pistänyt yhtään hanttiin kun suikuttelin lämmintä vettä ja hieroin saippuaa. Kivaa se ei varmaan ollut, mutta yhtään valituksen sanaa ei kuulunut. Kiltti kissa :)

Uuh, märkää :(

Märällä turkilla meinasi tulla kylmä, vaikka kuivailin pyyhkeellä minkä pystyin. Onneksi saunasta löytyi vielä sopivan lämmin ympäristö, ja Naru löysikin mukavan paikan lauteilta. Nyt turkki on kuiva, kiiltävä ja vailla lohiaromia :)

Kissan tuominen Suomeen Kiinasta

Kissan kuljettaminen ulkomailta ja vielä EUn ulkopuolelta ja kaiken päälle korkean raivotautiriskin maasta on... no helppoa ja nopeaa. Kiinasta tuotaessa aikaa prosessille pitää varata ainakin 4kk ja varautua useisiin eläinlääkärikäynteihin. Tarkat ja oikeat tiedot löytyvät kuitenkin Eviran sivuilta, mutta yritin koota tähän tärkeimmät kohdat joita seurailin.

Kissa täytyy ihan ensin merkitä mikrosirulla! Ennen sirutusta otetut rokotukset eivät päde Suomessa, eihän rokotetietoja voida muuten varmasti yhdistää tiettyyn eläimeen. Myös tatuointi käy, mutta siru taitaa nykyisin olla yleisin käytäntö. Siru pitää ottaa virkaeläinlääkärillä ja varmistaa, että se on EUn hyväksymää mallia.

Rabies-rokote ja vasta-ainetestit, se vaikein vaihe:

1. Kiinassa rabies-rokote ja näyte on otettava paikassa, joka on maan virallisesti hyväksymä, eli suomeksi siis virkaeläinlääkäri.
2. Sitten odotellaan 30 päivää. Aikaisintaan 30 päivää rokotteen jälkeen voidaan ottaa näyte.  Näytteen tutkimiseen hyväksytyt laboratoriot eri maissa löytyvät Eviran sivulta. Suomessa näytteen voi tutkia Eviran laboratoriossa.
3. Kiinassa ei voida tutkia näytettä, joten se on lähetettävä esim. Suomeen testattavaksi. Huom. Näyte on joko kuljetettava henkilökohtaisesti tai kuriirilla, lentorahtina ei näytteitä hyväksytä. Jos haluaa kuljettaa näytteen henkilökohtaisesti näytteen ottoon mukaan kopio todistuksesta ja lentolipusta. Tosin tämäkään ei takaa että näytteen varmasti saa lennolle, kuten meille meinasi käydä Finnairin kieltäytyessä ensin. Pienellä neuvottelulla siitäkin selvittiin lopulta.
4. Suomessa näytteen tutkimiseen menee noin kaksi viikkoa, mutta kuukausi kannattaa varata.
5. Näytteenoton jälkeen on odotettava 3 kuukautta ennen kuin voi nousta koneeseen kissan kanssa.

Terveystarkastus korkeintaan 10 päivää ennen lentoa

1. Tarkastetaan terveys, vasta-ainetestin tulokset, rokotukset ja madotukset
2. Ekinokokkus-madotusta ei enää vuoden alusta alkaen kissoilla tarvita. Jee!
3. EU:n ulkopuolella syntyneillä ei ole EU-muotoista lemmikkipassia, joten eläinlääkäriä pitää pyytää täyttämään tuontitodistus, jonka uusin (sekavaakin sekavampi) versio löytyy Eviran sivuilta. Ell tekee myös todistuksen lentokenttävirkailijoille, joka oli papereista kaikkein hyödyllisin. Paperit ovat valmiina 2 päivää ennen lentoa.

Tein muistaakseni eläinlääkäriin viisi reissua, joista osa tosin oli ilman kissaa noutamaan papereita. Lentoliput kannattaa varata hyvissä ajoin, ihan varmuuden vuoksi, sillä kissapaikkoja ei kovin montaa yhdelle lennolle mahdu. Harvemmin kyllä lemmikit matkustavat mannerten välillä. Kissan kanssa kentällä sai paljon huomiota ja erityisesti turvatarkastuksessa kun Naru piti ottaa kuljetuslaukusta ulos, ihmiset ihmettelivät ja ihastelivat pientä pörröistä matkustajaa.

Kotona

Kotiuduimme Narun kanssa Suomeen jo kuukausi sitten, mutta nyt ajattelin pistää tämä blogin kunnolla pystyyn... ainakin ehkä. Yli kymmenen tuntia kestänyt lento Shanghaista Helsinkiin meni yllättävän hyvin eikä Naru pitänyt yhtään meteliä kanssamatkustajien onneksi. Mutta miksi Suomen tullissa ei ollut ketään kun olisi ollut kerrankin tullattavaa? Huh?!

Perillä päädyimme ensin vanhempieni luokse ja Naru tutki reippaasti paikkoja. Lattialämmitys ja pihalla parveilevat linnut taisivat olla pikkupedon mieleen. Eikä aina huomion keskipisteenä oleminenkaan tainnut ihan kauhea kokemus olla. Ekan viikon Naru oli melko hoikassa kunnossa, mutta nyt se on saanut lisää massaa ja lihaksia. Siro poika tuo silti vieläkin on, joten odottelen vielä niitä komeita kolliposkia.

Suomessa on luksusta! Ruokavaliossa on kurjat whiskassit jääneet taakse ja tilalle saatu kunnon teollisia ruokia. Erilaisia lihoja on tarjolla myös, noin puolet aterioista meneekin raakaruokintana. Nyt on hankittu myös kivoja leluja ja iso kiipeilypuu. Raupe-tunneli on niin ihana Narusta ja kiipeilypuussa on mukava nukkua. Unilta herätessä ei tarvitse edes nousta kun voi jo etutassuilla vähän puuta raaputtaa. Kyllä on mukavaa.

Kaksi kissaa

Pian alkava viikonloppu onkin sitten pitkä viikonloppu, sillä maanantai on vaapaa. On moon festival, tai joku vastaava syysjuhla ja sitä varten pitäisi mennä niitä kuukakkujakin ostamaan... heti kun löydän sen oikean kahvilan.

Eilen illalla työkaveri ja sen kaveri toi mulle hoitoon kissan, koska ne menee viikonloppuna matkalle Hanzhouhun. Pikkukisun nimi on Cici ja se on 4kk poika. Naru, joka on 6kk, on sitä ihan vähän pienempi! Naru on niin pikkarainen... Mutta oi miten kaunis Cici on!

(edit: Cici olikin tyttö... btw)

Kun Cici päästettiin kiertelemään se tietty nuuhki joka paikan, eikä varmaan edes huomannu Narua joka seurasi sitä. Sitten yhtäkkiä Naru taisi tajuta että tuohan on toinen kissa ja alkoi pitää sellaista ihmeellistä kissapuheääntä. Ja myöhemmin se rupersi murisemaan ja sähisemään. Cici parka ei oikeen osannut tehdä mitään, ja se taisi olla koko ensimmäisen yön piilossa verhojen takana. Se ei kyllä oo mitenkään pelokas kissa ja tulee mielellään leikkimään mun kanssa yms.

Naru on niin hömelö, ettei se edes huomaa että huoneessa on toinen kissa, ellei se sitä omin silmin näe. Kun Naru sitten huomaa Cicin, se ensin tuijottaa silmät ihmetyksestä pyöreinä, ja kun Cici tulee lähemmäksi (ja haluaisi tehdä tuttavuutta), Naru luimistaa korvan ja murisee. Luulen ettei se ole vihainen vaan vähän peloissaan.

Koska nyt sitten on kaksi kissaa, avasin toisen makuuhuoneen (jota en koskaan käytä). Onpahan talossa enemmän tilaa ja pääsevät varmasti halutessaan eri huoneisiin turvaan. Pienessä makkarissa on kerrossänky. Naru on aiemmin hypännyt siihen alimman sängyn päälle, ja harvemmin kiipeilee mihinkään korkealle, kuten telkkarin päälle. Mutta tänään aamulla se oli jotenkin kavunnut jo sängyn kakkoskerrokseen. Siitä se vielä hyppäsi kirjahyllynpäälle, joka on jo ihan katon rajassa. Oi, pikkukissani on viimein oppinut arvostamaan korkeuksia! Oon niin ylpeä, ja varmaan rupeen pitää pikkumakkaria auki, niin saapahan siitä sitten kiipeilypaikan.

Cici ja Naru kiipeilee

Iltapäivällä tultiin jo hienosti toimeen ja luvassa olis siis paljon kissapainia ja jahtausleikkeijä.

Naru antautuu... toistaiseksi

Viikonloppu oli tavallista riehakkaampi. Huomasin että kyllä Naru on selvästi onnellinen ja tavallista aktiivisempi kissakaverin kanssa. Ei auta vaikka kuinka paljon itse leikittäisin en ole kissa, kumma juttu. Ehkä joskus tulevaisuudessa multakin toinen kissa löytyisi... Viikonlopun jäljiltä pikkumies oli kovin väsynyt ja unoset sohvalla kelpasivat paremmin kuin hyvin :D

Pitko

Naru kutsuu itsensä kotiin

Hei ja tervetuloa lukemaan uutta blogiani, joka on omistettu Naru-kissan kuulumisille ja kissan elämälle.

Täällä Shanghaissa on melko paljon kulkukissoja, niinpä myös mun parvekkeen alla asusteli jokin aikaa sitten emo ja viisi pentua. Mulla oli tapana viedä niille ruokaa iltaisin, ja vaikka ne olivat aika arkoja, ruoka kelpasi. Kun eräänä iltana noin kuukausi sitten lähdin ulos viemään ruoka-annosta, heti oven ulkopuolella istua nökötti pieni pentukissa, tosin vanhempi kuin ne vielä emonsa kanssa eläneet viisi. Mä taisin vähän jopa säikähtää, kun yhtäkkiä pimeässä edessä onlikin  jokin otus.

No ihan täpinöissäni tietysti lahjoitin ruokalautasen pennulle, eikä se juossutkaan karkuun niinkuin melkein kaikki muut pihan kissoista vaan tuli määrätietoisesti syömään. Se oli niin pieni ja laiha pikkarainen, että sydän ihan särkyi kun se kehräsi tyytyväisenä ruokalautasen äärellä. Istuin reunakivelle katselemaan sen ahmimista ja kun kissa oli lopettanut (ja huolellisesti nuollut lautasen) se kiipesi ihan oma-aloitteisesti syliini kehräämään.

Enhän minä voinu kissaa ottaa, vaikka tietty olin jo kauan aikaa sitten päättänyt että jostain joskus on kissa saatava. Mutta ei nyt sentään Shanghaissa! Kävelin edestakaisin pihalla ja pikkukisu seurasi niin söpösti ihan kintereillä. Yhtäkkiä muistin, että olin joskus miettinyt kissan nimiä, ja ainoa jonka niistä siinä muistin oli Naru. "Naru?" mä kutsuin sitä, mutta eihän se mitenkään tietysti reagoinu. Mutta siitä hetkestä, kun mä kutsuin sitä nimellä, ni tiesin että Naru on mun kissa.

Naru tuli sitten mukana kotiin ja asettui sinne ihan heti kuin ei olisi koskaan kadulla elänytkään. Ihme pirpana...