perjantai 9. syyskuuta 2011

Kaksi kissaa

Pian alkava viikonloppu onkin sitten pitkä viikonloppu, sillä maanantai on vaapaa. On moon festival, tai joku vastaava syysjuhla ja sitä varten pitäisi mennä niitä kuukakkujakin ostamaan... heti kun löydän sen oikean kahvilan.

Eilen illalla työkaveri ja sen kaveri toi mulle hoitoon kissan, koska ne menee viikonloppuna matkalle Hanzhouhun. Pikkukisun nimi on Cici ja se on 4kk poika. Naru, joka on 6kk, on sitä ihan vähän pienempi! Naru on niin pikkarainen... Mutta oi miten kaunis Cici on!

(edit: Cici olikin tyttö... btw)

Kun Cici päästettiin kiertelemään se tietty nuuhki joka paikan, eikä varmaan edes huomannu Narua joka seurasi sitä. Sitten yhtäkkiä Naru taisi tajuta että tuohan on toinen kissa ja alkoi pitää sellaista ihmeellistä kissapuheääntä. Ja myöhemmin se rupersi murisemaan ja sähisemään. Cici parka ei oikeen osannut tehdä mitään, ja se taisi olla koko ensimmäisen yön piilossa verhojen takana. Se ei kyllä oo mitenkään pelokas kissa ja tulee mielellään leikkimään mun kanssa yms.

Naru on niin hömelö, ettei se edes huomaa että huoneessa on toinen kissa, ellei se sitä omin silmin näe. Kun Naru sitten huomaa Cicin, se ensin tuijottaa silmät ihmetyksestä pyöreinä, ja kun Cici tulee lähemmäksi (ja haluaisi tehdä tuttavuutta), Naru luimistaa korvan ja murisee. Luulen ettei se ole vihainen vaan vähän peloissaan.

Koska nyt sitten on kaksi kissaa, avasin toisen makuuhuoneen (jota en koskaan käytä). Onpahan talossa enemmän tilaa ja pääsevät varmasti halutessaan eri huoneisiin turvaan. Pienessä makkarissa on kerrossänky. Naru on aiemmin hypännyt siihen alimman sängyn päälle, ja harvemmin kiipeilee mihinkään korkealle, kuten telkkarin päälle. Mutta tänään aamulla se oli jotenkin kavunnut jo sängyn kakkoskerrokseen. Siitä se vielä hyppäsi kirjahyllynpäälle, joka on jo ihan katon rajassa. Oi, pikkukissani on viimein oppinut arvostamaan korkeuksia! Oon niin ylpeä, ja varmaan rupeen pitää pikkumakkaria auki, niin saapahan siitä sitten kiipeilypaikan.

Cici ja Naru kiipeilee


Iltapäivällä tultiin jo hienosti toimeen ja luvassa olis siis paljon kissapainia ja jahtausleikkeijä.

Naru antautuu... toistaiseksi





Viikonloppu oli tavallista riehakkaampi. Huomasin että kyllä Naru on selvästi onnellinen ja tavallista aktiivisempi kissakaverin kanssa. Ei auta vaikka kuinka paljon itse leikittäisin en ole kissa, kumma juttu. Ehkä joskus tulevaisuudessa multakin toinen kissa löytyisi... Viikonlopun jäljiltä pikkumies oli kovin väsynyt ja unoset sohvalla kelpasivat paremmin kuin hyvin :D


Pitko


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti