Naru kävi tänään eläinlääkärissä tarkastuksessa ja hankkimassa todisusta kastraatiosta. Jos vaikka päätyisimme näyttelyyn Naruttimen kanssa. Meinasin haljeta ylpeydestä kun eläinlääkäri kehui Narun väritystä ja turkin kuntoa upeaksi (potilaskertomukseen kirjasi "karvapeite silkkisen hieno"). Painoa oli 3,96kg ja sen pitäisi olla Narulle erinomainen paino. Naru käyttäytyi tapansa mukaan rauhallisesti, mutta edellisin kertoihin verrattuna se ei ollut niin pelokkaan oloinen enää vaan kuikuili kiinnostuneena ympärilleen.
Varsinaista tutkimusta varten Naru piti rauhoittaa. Diagnoosi: kissa on kastroitu, jesh olipa yllätys! Halpaa "huvia" reissu ei todellakaan ollut ja laskua tuli yli satasen. Mukaan tarttui myös Axilur kuuri, koska edellisestä suolistoloisten häädöstä on puoli vuotta. Kai tuo on tehokas kuuri, mutten ole kovin innostunut siitä, että kolmena päivänä täytyy lääkettä antaa ja uusia kahden viikon päästä. Mitään oireitakaan ole ollut, niin turhaa lääkitystä karttavana ihmisenä vähän mietityttää. Kuitenkin jos tässä nyt on ehkä ehkä ehkä toinen kissa kevään aikana tulossa, niin voisihan tuon kuurin ihan siksikin antaa.
Hampaissa havaittiin valitettavasti tulehdusta ja hammaskiveä. Eih! Nyt ryhdyn harjaamaan päivittäin enkä vain pari kertaa viikossa. Eläinlääkärillä kävi myös ilmi, ettei Narun sirua voitu lukea. Ärrinmurrin. Epäilivät ettei siru olisi ISO-standardin mukainen, mutta sen kuitenkin pitäisi sirutarrojen mukaan olla juuri sitä. Harmin paikka, jos täytyy uusi siru hankkia. Se olisi turhaa kissan kiusaamista, joten en nyt heti sitä lähde tekemään ja kun ulkomaillekaan emme ole lähdössä ihan lähiaikoina.
Kotona rauhoittava vielä vaikutti ja Naru-rukka vähän hoippuili kävellessään. Oli taas rankka päivä pienellä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti