Narun eka näyttely

Palmusunnuntaina oltiin Narun ensimmäisessä näyttelyssä, joka oli  SUVAKin kotikissanäyttely Lohjalla. Oli tosi ihanaa, että mummi lähti mukaan tueksi ja seuraksi. Olisin varmaan ollut aika paniikissa yksinäni ja todellisen kissaihmisen seura tuli enemmän kuin tarpeen :P

Narun tuomarina oli noita. Ihan oikeasti.

Narua ujostutti noidan kohtaaminen

Tuomarinoita, Kristiina Rautio, piti Narua lupaavana, mutta kuulemma kaipaisi lisää rohkeutta ja näyttelykokemusta. Olikin sitten väriryhmänsä kolmas (neljästä). Oli aika kannustavaa kuulla, että Naru on oikein maailman voittaja ainesta, haha. Tuomari siis arvosti reippaita kissoja, mitä Naru ei ole eikä varmaan tule olemaankaan. Pääasia kuitenkin, että Naru oli mielestäni kiltisti eikä näyttänyt reissusta kärsivän, ehkä siis jatkamme näyttelyharrastusta! Oli nääs aikas hauskaa.

Musta tuntuu että toinen tuomareista kyseli enemmän kissojen taustoista, koska värinparas valinnoissa osasi kertoa oliko kyseessä löytökissa jne. Musta se oli mukavaa, koska vaikuttaahan se kissan käytökseen. Tai en sitten tiedä kertoivatko omistajat muuten vain, vaikka ymmärtääkseni tuomatille ei saa mitään kertoa ellei kysytä...?  Yksi löytökissoista oli ihan Englannista asti, mihin tietysti vähän mummin kanssa naurahdimme, kun meidän Naru on kuitenkin Kiinasta. Mutta oli sitten jopa kaksi ulkomaalaista eksynyt paikalle. Hienoa!

Naru näyttelyhäkissään ja kiinanlippu :D

Arvostelusetelissä luki näin:

Rakenne: Erittäin timmivartaloinen ja lihaksikas nuori mies. Korkeat elegantit jalat, kauniit pyöreät tassut.
Pää/silmät/korvat: Erittäin ilmeikkäät kasvot, pehmeä profiili, söpö vaaleanpunainen nenä, suuret vähän pelokkaat silmät, terhakat hauskasti värittyneet korvat
Turkki: Erittäin silkkinen ja todella kiiltävä, mitä ihastuttavin värijakauma
Häntä: Hieno muoto, lyhyt ja sopii vartaloon
Kunto: Erinomainen kunto, lihaksikas ja atleettinen
Luonne ja esiintyminen: Hieman pelokas, kiroilee mutta käyttäytyy
Yleisvaikutelma: Todella lupaava nuori mies, joka vain tarvii lisää esiintymiskokemusta

Tosi paljon kehuja Narulle! Itse en huomannut missä vaiheessa Naru olisi kiroillut, mutta jos sillä sähinää tarkoitetaan, on kyllä vähän yllättävää sillä Naru ei ole koskaan sähissyt ihmisille.

Mukana oli myös muutamia esiteltäviä rotukissoja. Nuoret itämaiset pitkäkarvat ottivat lungisti

Tämä oli kiintoisa parivaljakko,
emo vielä imetti 8-kuista tytärtään, jolla oli jo kokoa saman verran kuin äidillään :D

Kotona Naru sitten sai palkkioksi rakastamiaan katkarapuja. Yritin antaa niitä yksi kerrallaan, mutta ilmeisesti Naru ahmi silti liian nopeasti ja kaikki tuli sitten ulos. Aika surullista :'D

Kaiken keskipiste on kissa

On ollut kiva huomata miten Naru on reipastunut ihmisten kanssa. Kun isovanhempani nyt viikonloppuna olivat kylässä, Naru ujosteli yhden illan, mutta jo seuraavana päivän jopa hyppäsi mummini syliin! En tiedä sitten kertooko se enemmän mummin kissakuiskaaja kyvyistä, mutta eteenpäin ollaan menty!

Palmusunnuntain virpomisoksasaalis joutui maanantaiaamuna koetukselle, kun Naru päätti herätä aikaisin ja lähteä sulkajahtiin. Havahduin aamulla kun Naru hyppää pääni yli ja nenälleni tippuu iloisen oranssi sulka. Naru oli kantanut sen minulle alakerrasta asti. Kuulemma Naru oli metsästyspuuhissaan myös kaatanut koko tulppaanimaljakon, jossa pajunoksat koristeineen olivat olleet. Pöytäliina pitikin pestä... krhmn. Kohta saadaan porttikielto tonne.

Ihanat abyt

Maatiaiset ovat ihania kissoja. Niitä tulee kaikissa koissa, väreissä ja muodoissa ja mikä parasta ne näyttävät ihan kissoilta! Rotukissoissa on kuitenkin myös monia ihanuuksia ja omaa sydäntäni lähellä ovat... ah abessinialaiset. Varsinkin punaiset ja riistan väriset ovat kuin pieniä puumia eikä ketteryyttä näytä puuttuvan. Täytyy kyllä myöntää että myös somalit ovat suloisia, hieman pehmeemmällä olemuksellaan.

Tyydyn kuitenkin vain ihailemaan CFFn näyttelystä nappastuja ihanuuksien kuvia:

Jos tunnistat kissasi etkä halua kuvaa tänne, ilmoita niin poistan heti ;) Ja kuviahan saa käyttää ihan vapaasti, mutta linkki blogiini olisi mukava

Ompelutaidot?

Kyllä löytyy! Siis ompelutaitoja, ilmeisesti ainakin vähän... siis kun ei liikaa vaadi. Tuli hirmuinen innostus ja aloin suunnittella Narulle näyttelyverhoja. Tapani mukaan en turhan loppuun asti mitään suunitellut vaan marssin kangaskauppaa ja ostin turkoosin sinistä fleece-kangasta. Pidän kaikista kirkkaista väreistä ja kuvioiden yhteensovittaminen ei tuntunut hyvältä ajatukselta, joten kirkasta ja yksiväristä siis tuli ostoskoriin.

Naru tarkistaa verhovaijerien laatua

Tein ensin pehmeän pohjan, joka saavutti suosiota kissa herran arvostelussa jo näin ennen varsinaista käyttöönottoa. Häkinpäällisestä tuli käytännössä iso fleecehuopa, joten sitä voi käyttää vaikka autossa penkinsuojana. Naru sai juuri sopivasti zooplussalta kissojen turvavyövaljaat, niin että autossa voi matkustaa  turvallisesti ilman kuljetuskoppaa ja nyt on vielä pehmeä huopa pepun alle (ja penkit säästyvät enimmiltä karvoilta).

Alusta on pehmeä...

... ja sen päällä voi hyvin vedellä päikkäreitä

 Varsinaiset verhot tein kahdessa osassa: yhden pitkän kahdelle sivulle ja lyhyemmän erikseen yhdelle sivulle. Verhot roikkuu verhovaijerissa ja kiinnittyy toisiinsa tarranauhoilla ja ajattelin vielä kiinnittää kulmiin narut että pysyvät paikallaan. Jos nyt tulee sellainen tarve (euronäyttely), niin pitkän verhon voi taittaa kahtia ja takaseinä jää auki.

Tarranauhat sivussa pitävät verhot toivottavasti paikallaan

 Kangasta oli vielä niin paljon, että tein riippumaton, joka tarvittaessa muovaantuu vaikka vessaverhoksi. Jos osaisin niin kangasta riittäisi vielä vaikka näyttelypesään. Sittenpähän on oikea turkoosi pläjäys koko häkki. Olin kyllä haaveillut että "sisustuksesta" olisi tullut valkoinen eikä kokonaan turkoosi...

Joku riippumaton tapainen... lärpäke

Zooplussasta tuli viime viikolla myös 7m fleksi, joka toistaiseksi on vielä työtön, sillä Naru ei viihdy ulkona hankien seassa. Arkajalka. Vanhempien lasitetulla terassilla sen sijaan on ihanan jännittävä vahtia kun lunta tippuu katolta. Viime viikonloppuna tosin lumia tuli alas vähän reilummin ja kova meteli säikäytti Naruttimen sängyn alle.

Naru sai myös uuden ja ensimmäisen harjan, jolla vetelemällä turkista on lähtenyt ylimääräisiä pois kiitettävästi. Pesun, ilmankostuttimen, lohiöljyn, parempien ilmojen ja harjailun ansioista turkki ei ole enään juuri yhtään sähköinen ja minusta tuntuu että näyttää entistä tuuheammalta.

Kissoja, kissoja, kissoja 2

Sunnuntaina CFAn näyttelyssä Helsingissä ja turistina kuvailin kissoja minkä kerkesin. Taaskaan en osannut valita vain muutamaa kuvaa, joten kuvapläjäys luvassa, sori.

Ihan paras :'D

 

Ilmoitin eilen Narun SUVAKin kotikissanäyttelyyn, joka on aprillipäivänä Lohjalla. Se voisi olla sopiva tapahtuma aloittaa Narun näyttelyura. Naru ei koskaan sähise ihmisille, mutta aika vähän muita kissoja ollaan tavattu, joten en osaa yhtään sanoa miten reagoi niin moniin kissoihin. Nyt siis jännättää ja ainakin näyttelyverhot pitäisi saada aikaiseksi.

Jos tunnistat kissasi etkä halua kuvaa tänne, ilmoita niin poistan kuvan ;) Ja kuvia saa käyttää toki, linkkiä blogiin arvostaisin

Kissoja, kissoja, kissoja 1

Kävin viikko sitten Miu-Miun kanssa URKin näyttelyssä Kirkkonummella ihmettelemässä menoa. Viimeksi olin kissanäyttelyssä käynyt pienenä mummin sekä Burre ja Buffe burmien kanssa. En siis oikeastaan ihan tajunnut mikä oli homman juoni, mutta pääasia oli että siellä oli kissoja, kissoja, kissoja!

Jos tunnistat kissasi etkä halua kuvaa tänne, ilmoita niin poistan kuvan ;) Kuvia saa käyttää vapaasti, mutta arvostaisin linkkiä blogiin