Olin jo pitkään miettinyt Narulle kaveria ja päätin että rescue-kissa tulee. Kuukausi sitten kyselin onko Sakulla jo koti ja vastauksena oli ettei vielä ja että sopisimme Narun kanssa hyvin Sakun perheeksi. Siitä alkoi sitten jännittävä odotus. Saku, nimetty jo tarhalla, on punainen pieni tiikerikissa, jota kuvailtiin ujoksi ja vaatimattomaksi mallipojaksi. Ajattelin, että tuo sopisi Narun kaveriksi paremmin kuin joku villiapina.
Saku kuparisilmä (ja Mushu-muovikissa) |
Saku kotiutui siis yöllä ja siirtyi samantien kopasta sängyn alle lymyilemään. Kovin kauaa pikkukissa ei sängyn alla kuitenkaan viihtynyt, vaan tuli varoen tutkimaan makkaria, jonka olin sille rajannut. Naru katsoi "portin" alitse uutta kissaa ja murisi järkyttyneenä. Saku ei malttanut omassa huoneessakaan lymyillä ja halusi lähteä tutkimaan koko asuntoa jo aamuyöstä (joo en nukkunut kovin paljoa). Narun murinoista ja urinoista Saku ei välittänyt mutta vähän ujosteli minua. Mutta kun sudenkorentolelun otti esille, Saku kapusi vaikka syliin napatakseen sen.
Sakun syntymäajaksi oli arvioitu 28.4.2011, joten Sakulla oli heti syntymäpäivä uudessa kodissaan. Onneksi olkoon 1-vuotiaalle!
Sunnuntaina Naru päätti ettei rääpäleestä ole sille harmia ja lopetti enimmät murinat. Vappuaattona aloittivat sitten kissarallien vetämisen pitkin taloa ja seiniä (varsinkin yöllä). Nyt pojat jo nukkuvat ja syövät vierekkäin, joten kaveruksia niistä on tainut tulla, vaikkei yhteiseloa ole ollut kuin muutamia päiviä. Saku osaa myös puskea (Naru ei osaa, hassu kissa) ja nauttii selvästi huomiosta ja leikittämisestä. Tarhalla Saku on varmaan jäänyt vähän reippaampien kissojen jälkeen, mutta täällä kyllä osaa ottaa tilansa. Vieraitakaan Saku ei ujostellut yhtään!
Vappupäivänä vedeltiin sikeitä yhdessä sohvalla |
Nom nom, herrat Pitkähäntä ja Paksu |
Osasin pelätä vaikka minkälaisia pahoja asioita ylipelokkaasta sähisijästä tuhoisiin kissatappeluihin, mutta kaikki näyttää menneen tosi hyvin. Kop kop, toivottavasti näin myös jatkossa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti