Ollaan taas vietetty aikaa "maalla" eli vanhempien luona. Kevään tullessa täällä on mukavampaa kuin keskustassa. Suunnittelin kyllä aluperin viettäväni vähän pidemmän aikaa kotona, että Saku ehtii asettumaan kunnolla, mutta... täällä on vaan enemmän tilaa ja luontoa ja ihana terassi kissoille loikoluun ja riehumiseen! Snif. Nyt Saku näyttää kuitenkin ottaneen myös tämän kodin omakseen, että mitään suurempaa hätää muutoksesta tuskin seuraa. Jos ei saada vielä häätöä tai porttikieltoa niin täällä siis viihdytään :D
Saku on ihana vipeltäjä ja käyttäytyy kuin kissanpentu. Lelu joka oli kestänyt Narun leikiessä kuukauden saamatta mitään vaurioita, hajosi Sakun käsittelyssä viikossa. Saku on myös on jotenkin onnistunut mm. irrottamaan kolme näppäintä läppärini näppiksestä. Huonekasvini ovat joutuneet hattuhyllylle evakkoon, kun Saku oli niistä niin kiinnostunut. Toisaalta Saku on niin hellyyttävä kehrätessään sylissä niin onnellisena ja kurnuttaessaan kuin sammakko. Sydän ihan sulaa sitä katsellessa.
Saku menetti melkoiset määrät karvaa mun luokse kotiutuessaan, stressin vuoksi luultavimmin. Onhan se lähes koko elämänsä tarhalla viettäneelle iso muutos kun maa ja kuviot vaihtuvat. Kutsunkin Sakua nyt kaljuksi apinaksi, mutta onneksi karvanlähtö näyttää loppuneen. Tiikerin ruokahalu on mitä mainioin ja lohiöljykin menee ihan vapaaehtoisesti alas, joten tässä odotellaan jo uutta, tuuheaa ja pehmeää turkkia.
Ruokahalusta puheenollen, molemmilla kissoilla on käytöksestä päätellen huutava nälkä. Koko ajan. Ruoka-aikaan on vaikea saada ruokaa rauhassa lautasille, kun joka suunnasta tullaan viikset ojossa kerjäämään. Naru viisaampana ja kokeneempana tietää, että kun teen itselleni ruokaa... teen itselleni ruokaa, en kissoille. Saku ei ole tätä vielä ihan sisäistänyt ja hyvä kun ei suustani ruokaa varasta! Tietysti kun Saku käyttäytyy näin pitää Narun tulla vahtimaan ettei vaan pääse ruokaa livahtamaan häneltä ohi. Eli lyhyesti kissat on kerjäämässä koko ajan. Luulisi etten ruoki niitä ollenkaan...
Narulla on ollut kova paikka uuden kissan myötä ja se on nyt omaksunut "viileän ja aikuismaisen" käytösmallin. Tai sitten kun Saku on tuommoinen, no, vähän hömelö säheltäjä vipeltäjä, Naru vaikuttaa vaan viisaammalta. Se näyttää paheksuvalta kun Saku leikkii liian rajusti lelujen perässä. Meillä haetaan siis paikkoja laumassa, niin ihmispalvelija kuin kissatkin. Itselläni on ollut kova paikka, kun Naru ei enää tule usein sänkyyn nukkumaan vaan nukkuu mieluummin Sakun kanssa sohvalla. Onneksi välillä aamuisin molemmat kippurat ovat löytäneet tiensä viereeni. :3
Mitä ei kuvia? Myöhemmin...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti