Venyy ja naukuu

Miksi tässä blogissa ei ole yhtään uusia kuvia? Se pitää nyt korjata! Tervehdys siis pitkästä aikaa.

Pitkällä tauolla tietysti tapahtuu paljon asioita, mutta tärkeimmät:
1) Naru ja Saku voivat hyvin ja hurisevat entiseen tahtiin.
2) Lauma on venynyt yhdellä pikkukissalla, niin kuin kissaperheissä tahtoo ajan myötä käydä. Kumma juttu.

Esittelyssä tänään siis Ruu, tällä hetkellä noin 4kk vanha kilpikonnavalkoinen tyttökisu.

Cześć! (sanoo puolalainen pikkukissa)

Ruu liittyi joukkoon noin kuukausi sitten ja sairastui heti alkuun vakavasti luultavasti tarhalta tarttuneeseen virustautiin (eläinlääkäri epäili jopa kissaruttoa). Siitä hauskuudesta ehkä lisää myöhemmin. Kun Ruu pääsi parannuttuaan ja parin viikon karanteenin jälkeen "isojen kissojen puolelle", pikkusisko otettiin jengiin mukaan aluksi hieman ihmetellen, mutta ilman sen suurempia vastalauseita alkuperäisasukkailta. Täytyy sanoa, että yllätyin miten hyvin yhdistäminen meni siihen nähden, miten esimerkiksi Naru muihin kissoihin on aiemmin suhtautunut - murinaksi ja sähinäksihän se aina on mennyt. Pentukissa oli ilmeisesti helpompi hyväksyä ja olihan tulokasta ihmetelty oven takaa jo tovi.

Lauma koolla. Joo, puu on aika hajalla jo...

Ensimmäiset viikot kylpyhuoneessa.

Hups. Seikkailevalle sattuu.

Isoveikkojen kanssa on turvallinen olo.

Hain Ruun krakovalaiselta eläinsuojeluyhdistykseltä. Siellä olikin melkoinen määrä kissoja ja kissanpentuja, paljon ihania lemmikkikelpoisia killittäjiä. Toisella käyntikerralla siellä kuitenkin sattui kohdalle kaksi kilpikonnasiskosta, joista toinen vielä valkoisella. Siinähän se etsimäni! Alla olevasta kuvasta ehkä selviääkin, millaista värikoordinointia hain...

Tässä meidän uusi syömisjärjestys. Saku on aina vasemmalla, Naru aina oikealla ja Ruu löysi paikkansa välistä. Tarjotin on hyödyksi, kun kädet loppuivat kesken.

Mielenkiintoista seurata, minkälainen riiviö tai hurmuri Ruusta vielä kasvaa. Lisää kuvia myös Narusta ja Sakusta tulossa (puolentoista vuoden ajalta, hehehe).