Shanghain kissat

Naru, Saku ja Ruu saivat jäädä kotiin hoitajan hoiviin, kun matkustin pariksi viikoksi Shanghaihin kiinalaista uutta vuotta juhlimaan. Ja tottakai paikalliset kissat piti tsekata! Matkaan mahtuikin paljon kisuja, paljon enemmän kuin edelliskerroilta muistin. 

Kotimme lähellä on puisto, jonka keskelle rakennetussa tekolammessa on kissasaari! Saarelle menee silta, mutta se on suljettu ihmisiltä, mikä tekee siitä otollisen kotipaikan kisuille.

Ruokailua sillalla - ihmisiltä pääsy kielletty!

Vaikka kodittomien kissojen määrä hieman harmitti, oli mukava nähdä miten paljon paikalliset kissoista tykkäsivät. Eläinsuojelulakien ja eläinsuojien vielä puuttuessa täytyy toivoa vaan etteivät nämä kannat räjähdä käsiin!

Paikallinen kissojen ystävä käy iltakävelyllään ruokkimassa kissoja. Kissat selvästi tunsivat herran.

Monet kisuista olivat ihan mahdottoman kauniita! Kuten nämä kaksi ahmattia.

Oli paikalla myös tuttuja! Mimi-kissa on jo viime vuodesta tuttu "oma" pihakissamme, joka viettää aikaa mielellään ulko-oven edessä ja maukaisee vaativasti ohikulkijoilta silityksiä. 

Pihassa oli myös uusi tulokas, jota kutsuin Roopeksi. Laiheliini Roope oli selvästi päässyt Mimin suojelukseen ja ne kulkivat yhdessä. Tämä tapaus oli uskomaton halija, joka lohdutti omia kissojaan ikävöivää matkailijaa kovasti.

Syliin oli kova tunku! Epäilemättä näistä kahdesta tulisi ihania lemmikkejä. (Maski on päällä kun ilmanlaatu oli kovin kehno)

Bongaatko lisää kissoja?

Pääsin kuitenkin takaisin kotiin ottamatta yhtään kissaa mukaan. Jos eläinjärjestötoiminta Shanghaissa kiinnostaa kannattaa vilkaista sivuja www.scaashanghai.org.

 Kiinalaiskissoista puheenollen... Huomenna juhlitaan Narun syntymäpäivää. Hurraa! Naruski täyttää jo neljä vuotta! Tarjolla saattaa olla katkarapuja.

Warm kitty

Hyvää alkanutta uutta vuotta! Söpöily jatkukoon kaikkialla kissaperheissä!

Kaverin kanssa uusi vuosi voi tulla hymyssä suin

Meillä täällä ilma kylmeni ennen vuoden vaihdetta, viisitoista astetta pakkasta taisi olla kylmimmillään ja täällä se on jo hyvin kylmä. Nyt ilma on taas lämmennyt, mutta kisujen joululahjaksi saama sähköllä toimiva lämmitetty tyyny oli kylmien päivien suurmenestys! Kuvatodisteet tulevat tässä:

Ensin tyynyä testattiin varovasti kana-asennossa. 

Mutta pian ihana lämpö kutsui kellimään kunnolla, eikä edes Ruun riehunnat häirinneet näitä makeita unia.

Ruukin sai tulla reunalle nukkumaan.

Seuraavana päivänä tyynyä testattiin Sakun kanssa. Ilmeet jälleen varsin tyytyväisiä!

Ja sai Ruukin lopulta kokonaan oman vuoronsa. Pikkukissalla tässä olikin yksin hyvin tilaa lämmitellä.

Nyt kun itsekin saisin tuollaisen...

Joulujuhla

Joulu on täällä! Vietämme sitä tällä kertaa Krakovassa, eli kissojen ei tarvinnut stressata matkustelusta Suomeen ja takaisin. Meillä oli kuitenkin eilen pieni joulujuhla kissaseurassa.

"Joulu? Mikä se on?" On Ruun ensimäinen joulu!

Jouluna muistetaan läheisiä. Naru antaa Sakulle joulupusun. 

Vastoin yleistä marmatusta jouluna voi myös rentoutua. Varsinkin jos on kissa!

Jouluna tehdään jasyödään paljon ruokaa. Saku auttoi ja otti jätesilppurin tehtävän vakavasti. Joulun kunniaksi Saku sai istua lavuaarissa syömässä perunankuoria... 

Uunilla lämpeni myös kaksi joulukinkkua.

Ei nyt vaineskaan! Ei minua syöty!

Nürnbergin joulumarkkinoilta löytynyeessä kynttilähärvelissä pyörivät suloiset kisut. 

Koristeella oli myös muutakin viihdearvoa. Heijastelevaa valoa ihmetteli kukin kissa vuorollaan.

Ei huono tämä joulu, tuumi Ruu.

Oikein hyvää joulua kaikille toivottavat Naru, Saku, Ruu ja Tuua.

❄❄❄ 

Perhepotretti

Joskus kissat asettuvat oikeaan paikkaa oikeaan aikaan. Useimmiten eivät. Tässä kuitenkin Narun, Sakun ja Ruun sattumalta otettu perhepotretti. Ruun ilme on korvaamaton.

Tänään on myös Puolan itsenäisyyspäivä. Onnea Puola.

Kahden kilon saavutus

Ruu painoi tänään 2035 grammaa! Eli nyt pikkumiuku on tuplannut painonsa siitä, kun saapui taloon kaksi kuukautta sitten. Varmaan tuo on ihan sopivaa kehitystä, ainakin hyvä ruokahalu löytyy. Toisaalta jos on kaksi suurahmatti isoveljeä on vähän pakkokin vetää ruoat ahnaasti. Ruu on nyt myös isompi kuin Naru oli saman ikäisenä. Naru painoi viisikuisena 1,5 kiloa.

Ruu osaa huutaa ruokaa kovempaa kuin kukaan

 Kaksi kuukautta sitten oli vielä suuri huoli siitä, selviääkö Ruu ollenkaan. Kaksi päivää meille tulon jälkeen Ruulla todettiin vakava virustartunta, kuume oli korkea ja pikkuinen oli kuivunut. Kävimme ekalla viikolla Ruun kanssa eläinlääkärissä 8 kertaa. Luojan kiitos eläinlääkärille on kävelymatkaa vain viitisen minuuttia, ja eläilääkärit meidän lähiklinikalla olivat todella ihania ja halusivat antaa Ruulle parhaan mahdollisen hoidon. Viikon ajan oltiin joka päivä tiputuksessa ja laitettiin interferoni- ja vitamiinipiikkejä yms.

Pieni potilas sylissä

Keskiviikkoiltana (se oli kolmas ilta eläinlääkärillä) Ruu oli todella voimaton. Silloin voin suorastaan pahoin huolesta ja varauduin pahimpaan. Töissä sain käytyä niin, että laitoin läppärini kylpyhuoneeseen, missä Ruu tuolloin asusti. Soitin töissä kännykän Skypellä, niin että pystyin tarkkailemaan hengittikö potilas, kävikö vessassa, syömässä jne. Itse asiassa meillä oli melkein koko työtiimi parhaillaan katsomassa ja hurraamassa, kun Ruu jaksoi nousta syömään vähäsen. Skype-juttu oli mahtava vinkki työkaveriltani: loin siis kissoille oman skypetilin, jonka asetukset laitoin niin että puheluun vastataan automaattisesti videolla! Instant kissa-tv!

Onneksi lääkkeet alkoivat tehota ja Ruu alkoi saamaan voimia. Eläinlääkärikin sai kuulla, mitä mieltä kaikista niistä piikeistä oltiin. Ja sitten kissa-tv:stäkin saatiin todistaa, miten kylpyhuone alkoi käymään liian pieneksi ja leikit energisimmiksi. Olihan sitä mennyt jo melkein kaksi viikkoa, joten karanteeni sai päättyä. Isot veikat olivatkin jo pitkään ihmetelleet kylpyhuoneen mystistä asukkia.

Ruu saa tehdä mitä vaan! Tulla vaikka päälle loikomaan.

Ihan kaikkialle ei kuitenkaa vielä yllä hypätä.

 Edessä on paljon opeteltavaa. Ruu aristelee vieraita ja joskus säikähtää käsiä ihan tyhjästä. Silitykset on kivoja, mutta niitä ei vielä osata tulla pyytämään. Päivittäistä kissanpennun käsittelyä siis luvassa :)

Valjaissa olemistakin on harjoiteltu, mutta pystyssä pysyminen on vaikeaa...

Sakun tähänastinen näyttelyura

Kävimme vuosi sitten syyskuussa Sakun kanssa ensimmäisen kerran näyttelyssä. Narua ei otettu mukaan, koska se ei vaan tykkää yhtään vieraista paikoista, ihmisistä tai kissoista. Saku sen sijaan on reippaampi tapaus, joten miksi emme kokeilisi.

Poznanissa, Puolassa, järjestettiin TICAn näyttely, ja sinne pääsi junalla, vaikkakin matka oli pitkä. Kamat ja Saku oli pakattu joten eikun menoksi.

Näyttelypaikalla laitettiin ensin häkki kuntoon ja pällisteltiin pällistelevää yleisöä. Sakulle varattu häkki oli oikein ekstrapieni, mutta eipä tuo haitannut, kun paras paikka oli kuitenkin turvallinen pesäpussi.

Sitten lähdettiin kiertämään rinkejä tuomarien arvosteltavana. Kotikissoja näyttelyssä taisi olla viisi lyhytkarvaista ja yksi pitkäkarvainen. Eli finaalipaikka oli lähes aina taattu. AB-ringeissä yksi kissa lähetettiin pois, mutta Saku pääsi joka ringissä finaaliin.

"Täti on epäilyttävä..."

Vähän roikotettiin...

...ventytettiin...

.. ja tutkittiin häntää myöten.

Lounaan jälkeen kotikissaringissäkin oli runsaasti yleisöä.

Saku söpösteli yleisölle

Suureksi ilokseni Saku valittiin kaikissa finaaleissa joko toiseksi tai ensimmäiseksi! Yksi tuomari rakasti punaisia kissoja, toinen sai lahjontapusun Sakulta. Tällä stategialla siis mentiin, ja Saku sai vielä näyttelyn päätteeksi parhaan kotikissan Best of Best HHP palkinnon, joka sisälsi varmaan miljoona kiloa ruokaa, leluja ja kissapesän. Nämä kaikki oli mukavaa lahjoittaa kodittomille kissoille.

Reissu oli mukava, vaikka aika rankka Sakulle. Sen verran vielä intouduttiin, että osallistuimme myös Helsingin messukeskuksen näyttelyyn viime marraskuussa. Sieltäkin tuli toiseksi parhaan kotikissan palkinto, joten jotain potentiaalia tuossa hyrisijässä on. Tällä reissulla ei vaan harmi kyllä ollut kunnon kameraa matkassa. Nyt meillä on ollut lepotaukoa näyttelyistä. Ensi maaliskuussa pitäisi olla kuitenkin näyttely Varsovassa, joten saattaa olla että käymme siellä pyörähtämässä.

Mukavaa kun kotikissatkin voivat osallistua ja saada palkintoja ja arvostusta näyttelyissä. Kunpa kotikissoja ja nimenomaan maatiaisia osallituisi enemmänkin!

Syyspäivä parvekkeella

Syyskuun viimeinen sunnuntai oli lämmin ja aurinkoinen päivä. Ja silloinhan päivänpaistattelupaikkojen kestosuosikki eli parveke on auki.

"Sori, pääseeks tästä ohi"

Saku näyttää mallia, miten tähystetään tyylillä.

Narukin kävi parvekkeella tarkistamassa kastelukannun hajut

Köllöttelyä auringossa

Saku poseerasi, Naru ei vaivaantunut

Ruu venyttää, Naru ei vaivaantunut

"Korjaisit jo tuon reiän verkossa!"

Ihana aurinko, ihana auringonpalvoja.

Koko pihatarkkailutiimi koossa: tarkkailija, tarkkailijan valvoja ja tarkkailuharjoittelija.