lauantai 18. lokakuuta 2014

Sakun tähänastinen näyttelyura

Kävimme vuosi sitten syyskuussa Sakun kanssa ensimmäisen kerran näyttelyssä. Narua ei otettu mukaan, koska se ei vaan tykkää yhtään vieraista paikoista, ihmisistä tai kissoista. Saku sen sijaan on reippaampi tapaus, joten miksi emme kokeilisi.

Poznanissa, Puolassa, järjestettiin TICAn näyttely, ja sinne pääsi junalla, vaikkakin matka oli pitkä. Kamat ja Saku oli pakattu joten eikun menoksi.


Näyttelypaikalla laitettiin ensin häkki kuntoon ja pällisteltiin pällistelevää yleisöä. Sakulle varattu häkki oli oikein ekstrapieni, mutta eipä tuo haitannut, kun paras paikka oli kuitenkin turvallinen pesäpussi.



Sitten lähdettiin kiertämään rinkejä tuomarien arvosteltavana. Kotikissoja näyttelyssä taisi olla viisi lyhytkarvaista ja yksi pitkäkarvainen. Eli finaalipaikka oli lähes aina taattu. AB-ringeissä yksi kissa lähetettiin pois, mutta Saku pääsi joka ringissä finaaliin.

"Täti on epäilyttävä..."
Vähän roikotettiin...
...ventytettiin...

.. ja tutkittiin häntää myöten.
Lounaan jälkeen kotikissaringissäkin oli runsaasti yleisöä.
Saku söpösteli yleisölle
Suureksi ilokseni Saku valittiin kaikissa finaaleissa joko toiseksi tai ensimmäiseksi! Yksi tuomari rakasti punaisia kissoja, toinen sai lahjontapusun Sakulta. Tällä stategialla siis mentiin, ja Saku sai vielä näyttelyn päätteeksi parhaan kotikissan Best of Best HHP palkinnon, joka sisälsi varmaan miljoona kiloa ruokaa, leluja ja kissapesän. Nämä kaikki oli mukavaa lahjoittaa kodittomille kissoille.

Reissu oli mukava, vaikka aika rankka Sakulle. Sen verran vielä intouduttiin, että osallistuimme myös Helsingin messukeskuksen näyttelyyn viime marraskuussa. Sieltäkin tuli toiseksi parhaan kotikissan palkinto, joten jotain potentiaalia tuossa hyrisijässä on. Tällä reissulla ei vaan harmi kyllä ollut kunnon kameraa matkassa. Nyt meillä on ollut lepotaukoa näyttelyistä. Ensi maaliskuussa pitäisi olla kuitenkin näyttely Varsovassa, joten saattaa olla että käymme siellä pyörähtämässä.

Mukavaa kun kotikissatkin voivat osallistua ja saada palkintoja ja arvostusta näyttelyissä. Kunpa kotikissoja ja nimenomaan maatiaisia osallituisi enemmänkin!

perjantai 10. lokakuuta 2014

Syyspäivä parvekkeella

Syyskuun viimeinen sunnuntai oli lämmin ja aurinkoinen päivä. Ja silloinhan päivänpaistattelupaikkojen kestosuosikki eli parveke on auki.

"Sori, pääseeks tästä ohi"

Saku näyttää mallia, miten tähystetään tyylillä.

Narukin kävi parvekkeella tarkistamassa kastelukannun hajut

Köllöttelyä auringossa


Saku poseerasi, Naru ei vaivaantunut

Ruu venyttää, Naru ei vaivaantunut

"Korjaisit jo tuon reiän verkossa!"

Ihana aurinko, ihana auringonpalvoja.

Koko pihatarkkailutiimi koossa: tarkkailija, tarkkailijan valvoja ja tarkkailuharjoittelija.

keskiviikko 8. lokakuuta 2014

Venyy ja naukuu

Miksi tässä blogissa ei ole yhtään uusia kuvia? Se pitää nyt korjata! Tervehdys siis pitkästä aikaa.

Pitkällä tauolla tietysti tapahtuu paljon asioita, mutta tärkeimmät:
1) Naru ja Saku voivat hyvin ja hurisevat entiseen tahtiin.
2) Lauma on venynyt yhdellä pikkukissalla, niin kuin kissaperheissä tahtoo ajan myötä käydä. Kumma juttu.

Esittelyssä tänään siis Ruu, tällä hetkellä noin 4kk vanha kilpikonnavalkoinen tyttökisu.
Cześć! (sanoo puolalainen pikkukissa)

Ruu liittyi joukkoon noin kuukausi sitten ja sairastui heti alkuun vakavasti luultavasti tarhalta tarttuneeseen virustautiin (eläinlääkäri epäili jopa kissaruttoa). Siitä hauskuudesta ehkä lisää myöhemmin. Kun Ruu pääsi parannuttuaan ja parin viikon karanteenin jälkeen "isojen kissojen puolelle", pikkusisko otettiin jengiin mukaan aluksi hieman ihmetellen, mutta ilman sen suurempia vastalauseita alkuperäisasukkailta. Täytyy sanoa, että yllätyin miten hyvin yhdistäminen meni siihen nähden, miten esimerkiksi Naru muihin kissoihin on aiemmin suhtautunut - murinaksi ja sähinäksihän se aina on mennyt. Pentukissa oli ilmeisesti helpompi hyväksyä ja olihan tulokasta ihmetelty oven takaa jo tovi.

Lauma koolla. Joo, puu on aika hajalla jo...
Ensimmäiset viikot kylpyhuoneessa.

Hups. Seikkailevalle sattuu.

Isoveikkojen kanssa on turvallinen olo.
Hain Ruun krakovalaiselta eläinsuojeluyhdistykseltä. Siellä olikin melkoinen määrä kissoja ja kissanpentuja, paljon ihania lemmikkikelpoisia killittäjiä. Toisella käyntikerralla siellä kuitenkin sattui kohdalle kaksi kilpikonnasiskosta, joista toinen vielä valkoisella. Siinähän se etsimäni! Alla olevasta kuvasta ehkä selviääkin, millaista värikoordinointia hain...

Tässä meidän uusi syömisjärjestys. Saku on aina vasemmalla, Naru aina oikealla ja Ruu löysi paikkansa välistä. Tarjotin on hyödyksi, kun kädet loppuivat kesken.

Mielenkiintoista seurata, minkälainen riiviö tai hurmuri Ruusta vielä kasvaa. Lisää kuvia myös Narusta ja Sakusta tulossa (puolentoista vuoden ajalta, hehehe).