maanantai 31. joulukuuta 2012

Laiha lohtu


Tänään onkin sitten viimeinen päivä tätä vuotta. Kissat eivät sitä varmaan tiedä eivätkä osaa odottaa illan paukkujuhlaa. Ehkä Naru kiinalaisena kissana odottaa vielä kiinalaista uutta vuotta, joka alkaa vasta 10. helmikuuta. 

Monille eläimille, varsinkin koirille, uusi vuosi on varsin kamalaa aikaa. Kissat taitavat selvitä paremmin? Ainakaan Naru ei säikähtänyt raketteja juuri ollenkaan ja Naru sentään on kokenut kiinalaisen uuden vuoden. 

Jos se ketään lohduttaa on kiinalainen uusi vuosi eläimille paljon kamalampi kuin suomalainen. Kiinassa raketeissa tärkeintä on kovaäänisyys ja ne tosiaan ovat todella todella äänekkäitä. Lisäksi siinä missä Suomessa saa räjäyttää vain yhtenä iltana tiettynä ajanjaksona, Kiinassa raketteja räjäytellään varsin intensiivisesti ympäri vuorokauden usean viikon ajan. Onneksi meillä ei ihan noin hurjaa menoa sentään ole.

Toivotamme kaikille oikein hyvää ja turvallista uutta vuotta! 

Ensi vuonna on käärmeen vuosi!
Hupsan, tältä vuodelta on jäänyt paljon kuvia julkaisematta, katsotaan jos ne kehtaisi vielä ensi vuonna laittaa tänne... 

lauantai 29. joulukuuta 2012

Kissan pesuohjelma


Sakulle on tullut hassu tapa kömpiä astianpesukoneeseen, kun konetta tyhjennetään tai täytetään. Ei haittaa vaikka astioita olisikin tiellä. Ihmettelemme kyllä mikä pesukoneessa on niin ihmeellistä? Onkohan siellä lämmin?

Eilen Saku meinasi jäädä koneeseen ihan nukkumaan. 
Ainakin pesukoneen päällä on lämmin ja siihen pikkujellonan on tyydyttävä pesukoneluolan aukioloaikojen ulkopuolella:


perjantai 28. joulukuuta 2012

Joulun raportti


Narulla ja Sakulla oli ihan ensimmäinen suomalainen joulu. Kyllä siinä oli paljon ihmettelemistä: oli kuusta ja lahjoja ja ruokaa ja ihmisiä... ja vieraita kissoja! Mummolan pappakissat Vincent ja Buffe nimittäin tulivat myös kyläilemään, ja vaikka suurimman osan ajasta vieraskatit viettivät yläkerrassa, oli varsinkin Narulla kova vahtiminen vieraiden liikkeissä.

Joulu aloitettiin tietysti koristeluilla... 
... mutta leikiksihän se meni.
Ja kuuluuhan jouluun lahjat tietysti. Saku kävi tarkistamassa paketit kuusen alla moneen kertaan.
Kuusi kyllä kiinnosti ainakin yhtä paljon kuin lahjat. Onneksi kuusta kohdeltiin kunnioituksella ja puu pysyi pystyssä 
Joululahjaksi kissat saivat pytyn, ison vesipytyn. Hankin virtaavaa vettä kisseille, sillä Krakovassa vesi on niin kalkkista että paikallaan seisoessa kalkki kerääntyy kupin reunoille. Tämä peli (ja suodattaminen) toivottavasti auttaa ongelmaan ja kannustaa kissoja juomaan vettä.
Narulla on oma suosikkinojatuolinsa, josta hän tarkkaillee valtakuntansa menoa. Pari kertaa tuoli piti kuitenkin luovuttaa vieraille. Sitten kissat menivät keittiön tuoleille istumaan, mutta pian nekin piti luovuttaa vieraille! Ihmeellistä menoa!
Lisäksi Sakulle ei tarjottu glögiä.
Eikä kissoja myöskään kutsuttu joulupöytään. Niillä oli omiakin herkkuja ihan riittämiin, senkin ahnaat ahmat!
Kun vieraat kissoineen olivat lähteneet Naru ja Saku ottivat rennosti ja nukkuivat kuin tukit.

perjantai 14. joulukuuta 2012

Kissat joululomalla

Missä me ollaan oltu? Ei me tiedetä oikein itsekään (kirjoittamassa gradua), mutta pari viikkoa sitten kävi niin, että kissat laitettiin kassiin ja lähdettiin matkaan! 

Ensin mentiin ratikalla:
"Kestääks tää matka kauan?"
Sitten hypättiin junaan, ykkösluokkaan tietysti: 
Naru uskalsi vilkuilla vähän ulos,

Saku kävi tutustumassa junaan ennen muiden matkustajien tuloa.

Kolmen tunnin päästä oltiin Varsovassa...
 Sitten mentiin vielä toisella junalla lyhyt matka...
Naru ei enää suostunut vilkaisemaankaan ulos tässä vaiheessa. Saku huolehti siis tarkkailusta.
Ja lopulta päädyimme lentokentälle, josta lensimme Helsinkiin.
Saku uskalsi ulkoilemaan ja herätti hilpeyttä kurkkiessaan laukusta.
Lentokentän turvatarkastus olikin melkoinen kokemus kahden kissan kanssa, mutta onneksi sain vähän apua virkailijoilta.

Kissat jäivät sitten Suomeen jouluksi, vaikka itse palasin vielä Puolaan muutamaksi viikoksi. Oli todella kiva, että Finnair hyväksyi kaksi kissaa yhdessä laukussa. Ei niin kiva, ettei Finnair lennä enää suoria lentoja Krakovasta Helsinkiin näin talvisin ja piti mennä junallakin. Vaikka matka oli mielestäni ihan liian pitkä, kissat selvisivät hienosti ja ottivat rennosti perillä. Muistivat selvästi vielä vanhat paikat.

Pienet joululomalaiset
Nyt sitten odotan joululomaa ja maailman parasta joululahjaa, eli että näkee Narun ja Sakun taas. Viikon päästä siis.

Kiitos Tarulle ja Myrskyn omistajalle haasteista! Vähän myöhässä ollaan, mutta kyllä me näihin vielä palataan... uskoisin.