maanantai 27. elokuuta 2012

Sniff

Oma vika tämäkin varmaan. Oli miten oli, tässä terveiset tältä päivältä vastalääkkeeksi eilisen ylisöpöydelle.

Viattomat pölvästit

sunnuntai 26. elokuuta 2012

Kaverikuvia

Viikon päästä alkaa koulukkailla työ myös Puolassa. Vaikka Naru ja Saku eivät koulua käy (sen kun näkis!), ei se tarkoita etteikö koulukuvatyylisesti voisi kaverikuvissa poseerata. Karttapallo ja viivotin vain puuttuivat...

"Näytetääks me nyt cooleilta?"

Oli sininen hetki

Koulun penkillä

Takarivin pahikset ei ees viitti yrittää

Hei, nyt oli kyl silmät kiinni... otetaan uudestaan

Saku on vähän herp derp, mutta ihan kuin Naru pikkaisen hymyilisi...?

perjantai 24. elokuuta 2012

Lappunen


Ooh, meitä on taas muistettu tunnustuksella! Kiitokset tästä Naukulan mammalle.

Tunnustuksen säännöt:

1. Kiitä linkin kera bloggaajaa, joka antoi tunnustuksen.
2. Anna tunnustus eteenpäin 5:lle lempiblogillesi ja kerro siitä heille kommentilla
3. Kopioi Post it - lappu ja liitä se blogiisi.
4. Ole iloinen saamastasi tunnustuksesta, vaikka se onkin kerrottu vain Post it -lapulla ja toivo, että lempibloggaajasi jakavat sen eteenpäin.

Haluamme välittää ihailumme ja tunnustuksen seuraaville mainioille kissablogeille:


sunnuntai 19. elokuuta 2012

Mysteerimöykky


Aamulla kun oli aika pedata sänky, Naru havaitsi peitossa mysteerisen möykyn.

Mikä se on? Voikohan sen syödä?

Kurkkaus peiton alle ja totuus paljastui:

Sehän on kissa! Saku-kissa!
Miten Saku sinne ehti? Tai no... Minne Saku nyt EI ehtisi.

Ystävä pelastettu
Onneksi möykyn mysteeri ratkesi. Saku löytyi, eikä tirriäinen tullut pedatuksi petiin. 

Totuuden nimissä lähes joka kerta, kun petaan sängyn Saku syöksyy jostain ja joko hyökkää peiton kimppuun taikka säntää sen alle. Sakusta se on varmasti kiva leikki, mutta hidastaa kyllä homman hoitumista. 

perjantai 17. elokuuta 2012

Vuosipäivä


Tiistaina tuli täyteen vuosi siitä, kun tapasin Narun Shanghaissa asuntoni pihalla. Taustatarinana täytyy kertoa, että olin jääräpäisesti päättänyt ryhtyä sijaiskodiksi Shanghailaiselle eläinjärjestölle, mutta ennen kun ehdin ottaa heihin yhteyttä tuli Naru... Oli jo pimeä ja menin ulos viemään pihan kulkukissoille ruokaa. Heti kun avasin ulko-oven Naru oli siinä, muutaman metrin päässä ovesta ja odotti minua. Se oli niin ihana ja peloton... ja sanoinko jo että ihana? Ja jotenkin siinä sitten kävi niin, että Naru jäi lopulta luokseni.

Naru on siis Shanghailainen kissa, Xiao Naru Mao hienolta nimeltään. Se kyllä kääntyy suomeksi vain Pieni Naru Kissa, mutta nimi sekin on. Vuosipäivän kunniaksi laitetaan tähän muutama vaihtelevalaatuinen kuva meidän Kiinan ajoilta (sitten saakin riittää nämä megapitkät postaukset, ne kun eivät ole tämän blogin juttu laisinkaan).

Naru n. 6kk, isot korvat ja tassut, pitkät jalat ja muuten pieni kuin mikä. Painoakin oli tuolloin vain 1,5kg
Ensimmäinen kiipeilyreissu! Naru oli aika huono kiipeilemään :P

Syyskuussa meillä oli kissavieraana Cici, työkaverini kaverin kissa, joka oli hurjan vilkas ja kova kiipeilemään. Naru oli ihan ihmeissään moisesta hyppijästä. Cici oli Narua kaksi kuukautta nuorempi, mutta silti Naru oli sitä aavistuksen pienempi. Ihanalla Cici-kissalla oli kuitenkin hieman kurja kohtalo. Se putosi kuukautta myöhemmin 5. kerroksen parvekkeelta, minkä seurauksena sen toinen takajalka amputoitiin. Onneksi se kuitenkin selvisi ja ilmeisesti toipui myös operaatiosta kiitettävästi. Mitäköhän Cicille tänään kuuluu?

Cici ja Naru vetämässä rallia

Lokakuun 1. päivä Naru juhli Kiinan kansallispäivää... tavallaan.

Pihan muut kissat olivat myös tärkeitä. Kävin niille antamassa parempaa ruokaa, koska talon asukkaat ruokkivat niitä leivällä ja tähteillä. Ne olivat myös tärkeitä ystäviä Narulle.  Parvekkeeni alla asusteli kissanpentuja, joista ehkä parhaiten erottui ainoa mustavalkoinen poika, Mini-Mau eli Narun minikopio. Jos olisin ollut rikas olisin halunnut auttaa enemmän näitä kissoja, erityisesti ihanan reippaita pentuja, mutta ilman rahaa kukaan ei voinut auttaa.

Vasemmalta ylhäältä Molli, Mini-Mau ja Milli-mamma (Mini-Maun emo). Pihalla oli myös paljon muita, parhaimmillaan oli yli 10 kissan lauma ja minä ulkoilemassa.

Marraskuussa Naru ilahdutti isänpäivänä esittämällä juuri opittuja taitojaan kissakitaran parissa. Isäni kun rakentaa kitaroita ;) Narulla oli hyvin utelias vaihe ja kaikkeen oli osallistuttava ja kaikkea kokeiltava...
Joulukuussa ilma kylmeni... siis todella kylmeni, sillä asunnoissa ei ole kummoisia lämmöneristyksiä saatika toimivaa lämmitystä. Sisälläkin piti pitää pipoa ja kaulaliinaa. Naru alkoi nukkumaan aina peiton alla ja se oikein odotti, että pääsisi yöksi lämmittelemään viereeni.  

Naru sai joululahjaksi jo aiemmin esitellyn lentävän hiiren (kuvan paketit ovat lavasteita)
Muuten esimerkiksi kannettavan näppäimistö oli mukavan lämmin lepopaikka, joten meillä oli usein taisteluita kenellä on tietokonevuoro:

Naru ja nettiä korjaamaan tullut joukko ;)
Tammikuun lopulla olikin jo kiinalainen uusivuosi. Kiinassa se tarkoittaa yli viikon ympäri vuorokauden jatkuvaa ilotulitusta. Naru ei  juurikaan välittänyt, vaikka välillä räjähti niin että kajahti aivan ikkunan alla. Sillä mitä kovempi pamaus sitä iloisempi kiinalainen.

Helmikuussa Naru lähti ensimmäiselle lentokonereissulleen Suomeen. Matka oli rankka, sillä lento kesti 10 tuntia ja siihen päälle vielä muutama tunti lentokentällä. Onneksi sain pitää Narun mukanani matkustamossa ja Naru oli niin urhea. Suomessa olikin sitten ihanan lämmintä, ironista kyllä, vaikka ulkona pakkasti ja lunta riitti.

maanantai 13. elokuuta 2012

Satunnaisuuksia

Saimme Myrskyltä tunnustuksen. Ihka ensimmäinen sellainen tälle blogille. Jeh!


Tunnustuksen saajan pitää:
1. Kiittää tunnustuksen antajaa
2. Antaa tunnustus kahdeksalle bloggaajalle
3. Ilmoittaa näille kahdeksalle tunnustuksesta
4. Kertoa kahdeksan satunnaista asiaa itsestään

En millään jaksa valita kahdeksaa bloggaajaa ja monessa blogissa tämä on jo nähty, joten sen voi tästä jokainen halukas vapaasti noukkia. Tulkaa poimimaan!

Ja sitten vielä ne kahdeksan satunnaista asiaa Narusta, Sakusta ja musta:

1. Aloitetaan parilla ihmisten turhalla jutulla. Olen "asunut" Suomen lisäksi puolisen vuotta Taiwanissa, Kiinassa, Belgiassa ja Puolassa, Itävallassakin hengasin tosin vain kuukauden verran. Nyt siis asumme Puolassa, mutta eipä tuo kissan elämä kauheasti eroa täällä. Voisinhan joskus vähän kertoilla elämästä Krakovassa, jos vaan jaksaisin.

2. Mulla ei ole vielä pölynimuria. Voitteko uskoa? Kissankarvat vaan pöllyää, kun käyn toivotonta taistelua niitä vastaan harjan kanssa... monta kertaa päivässä. Ehkä synttärilahjaksi ostan itselleni imurin. Muutenkin kotimme varustelutaso on aika matala, paljon tavaraa jäi Suomeen odottamaan paluutamme.

3. Saku sanoo "mäy" vaatiessaan jotain. Muuten sen jutustelua kuvaa parhaiten "kurr", minkä vuoksi hoitokodissa se oli saanut lempinimet Pikku-Tirri ja Tärrä. Ihanat lempparinimet sammakkopojalle!
Narun ääni on pienempi eikä se paljon juttele muuten vain kuten Saku. Jaiks, eikö Naru nau'ukaan? No kun ruokaa on tulossa, Narun suusta pääsee pieni mutta tiukka "miu". Naru onkin tosi kovis.

Miu ja Mäy. Narukin viattomasti katsoo, vaikka leivän muruja on naamassa! Rosmo...

4. Naru on kitsas kehrääjä. Kun se kehrää, se yleensä kehrää vain hetken aikaa. Mutta silloin tietää, että nyt on asiat oikein hyvin, kun saa Narun kainaloonsa hurisemaan tyytyväisenä ja rentoutuneena. Saku taas pyörii, kehrää ja puskee siellä täällä niin iloisesti, että sitä voi jo sanoa maailman onnellisimmaksi kissaksi.

Ylväs poseeraus
5. Naru osaa joitain temppuja (istu, tassu, highfive, koske, tartu, ylös, huido...), mutta Sakun kanssa en ole vielä päässyt tuumasta toimeen. Sakulle sopisi kyllä paremmin liikkuvammat temput ja agility, sillä tättähäärän on vaikea pysyä paikallaan, ellei sitten pääse syliin istumaan.

Valmiina! NYT!

6. Kumpikaan kissoista ei ole nirso. Kaikki ruoka mitä on tarjottu, on myös kelvannut. Niin ja myöskin ruoka jota ei ole tarjottu... Jotkut ruoat maistuvat vieläkin paremmin kuin toiset. Kuten katkaravut. Raksuja meillä ei tarjota kuin harvinaisena herkkuna ja leikin/temppujen ohessa.

Tyhjä ruokakuppi, suorastaan rikollista!

7. Saku on sylikissa. Se haluaisi istua sylissä aina, erityisesti kun olen koneella. Nytkin se on tuossa. Voin paljastaa että Saku haluaisi syliin vaikka vessanpöntöllä istuisi... juup.

Ikea on suosikkikauppani 

8. Naru on melkoinen jäyhäjököttäjä ja havukka-ahon ajattelija, mutta osoittaa hellyyttä erityisesti kahdella tavalla: 1) se tulee jalan viereen ja pysähtyy, joskus vielä kellahtaa vähän matkan päähän kyljellee, muttei kaipaa silityksiä tai rapsutuksia; 2) Kotiin tullessani, Naru antaa yleensä pusun, kun nostan sen syliin. Sitten jätän Narun rauhaan ja vastaanotan Sakun ylitsevuotavat tervehdykset.

Telepatia 1: Helposti luettavia ajatuksia aloittelijoille
Blogin ulkonäössä on muuten tapahtunut merkittävä pieni muutos. Naru ja Saku figuurit ovat saaneet hieman professionaalisemman, supersöpön lookin. Kiitos designestä kuuluu catoonizerille. Ihana, mutta törkeällä tavalla söpöstelijä kissaihmisen sydämeen iskevä liikeidea... 

sunnuntai 12. elokuuta 2012

Narun projekti -päivitys



Narun laihdutusprojekti on tähän asti sujunut hyvin, erittäin hyvin. Tavoitteena on laskea painoa maltillisesti. Nyt Narulla on painoa 4,45kg (lähtötilanne oli siis 4,6kg), eli grammoja on pudonnut sopivasti noin 1% kokonaispainosta viikossa. Tosin nyt kuluneella viikolla on pudonnut hieman enemmän, joten täytyy olla tarkkana. Pienemmät ruoka-annokset eivät näytä Narua haittaavan sen kummemmin. Olen määrän lisäksi kiinnittänyt enemmän huomiota, että ruoka on vähemmän kaloreita sisältävää kuten kanaa ja seitiä, kuin esimerkiksi energiapitoista tonnikalaa ja possua.

Hippaleikki käytävässä on hyvää liikuntaa, naapureita ei ole vielä tullut vastaan 
Eläilääkäri oli suositellut Narulle dieettiruokaa, mikä sai mulla heti karvat pystyyn. Pari purkkia äitini oli sitä ostanut kokeiltavaksi, mutta mm. selluloosa sisällysluettolossa ei vaikuttanut kovinkaan lupaavalta. No Naru oksensikin moisen moskan ulos eikä sitä sen koommin ole annettu. Mieluummin annan ruokia joiden sisällysluettelo on helposti tulkittavissa ja tiedän mitä syötän. Näin annoksen kalorimäärätkin on helpompi laskea ruokavaliota suunniteltaessa.



Olen etsiskellyt paikallisia barf-ruokakauppoja ja muutama mahdollinen vaihtoehto on jo netistä bongattu. En vain ole ehtinyt käymään paikanpäällä valikoimaa tarkistamassa. Ruokakaupasta ostin kivipiiroja, jotka ovat kissoille maistuneet oi niin makoisasti, joten olisi kiva taas saada taas säännöllisesti raakaruokintaa ruokavalioon. Viikolla kyllä hieman herkuteltiin jauhelihalla. Naru ainakin oli niin innoissaan, että meinasi syödä kaiken yhdellä isolla ahmaisulla ja murisi kun yritin vauhtia hieman hidastaa.


Perjantaina tuli myös zooplussalta paketti, jossa oli hieman ruokatäydennyksiä ja leluja, tarkemmin sanottuna kolme sulkahuiskaa ja laserlelu. Uudet tavarat otettiin vastaan innostuneesti. Saku nyt leikkii aina ja millä vaan, mutta oli ilo nähdä myös Narun innostuvan juoksentelemaan punaisen pisteen perässä. Ja voi miten ylpeä Naru oli huiskasaaliistaan. Tässäkin kohtaa piti vähän murista, ettei kukaan kurja tule Narun saalista vohkimaan.

Saku oli huiska ykkösen kimpussa jo ennen kuin sain otettua sen paketista
Lisäksi paketissa oli kiva aktivointilelu, josta raksut löytyivät nopeasti. Saku vielä innostui leikkimään kansipalloilla, joten lelusta oli tuplasti iloa. Nyt vaan puolet palloista on kadoksissa jossain sohvan alla, mutta sellaista nyt sattuu...


Vielä viimoisena: Blogimme on saanut tunnustuksen Myrskyltä. Kiitämme kaikki kolme kunniasta ja palaamme asiaan hieman myöhemmin ;)

tiistai 7. elokuuta 2012

Ihana, jännä parveke

Kissoilla on nyt ensimmäistä kertaa parveke, joka vielä suureksi riemukseni oli verkotettu jo valmiiksi. Lattiaraot kun vielä tilkittiin kanaverkolla, lopputulos on erittäin kissaturvallinen.

Saku on kovasti innoissaan parvekkeesta. Lasten leikkikenttä ja rakennustyömaa ovat usein tarkkailun kohteena, mutta myös katolla tepasteleville puluille ja harakoille säksätetään innokkaasti. Naru suhtautuu puolestaan parvekkeeseen vähän epäilevästi. Useimmiten se joko vahtii ovella tai sitten keittiön ikkunalaudalla, muttei koskaan tule reunalle kurkkimaan. Ehkä sitä huimaa?

Parvekkeen sisustus on vähän karu (eli sisustus puuttuu), mutta kaiteelle kiinnitin kissojen patteripedin. Siitä vasta hyvät näkymät onkin, vaikka toistaiseksi tätä ei ole hyväksytty vakituiseen käyttöön.











sunnuntai 5. elokuuta 2012

Kukkuu!

Kuka kurkistaa keittiöstä? 
Naru on ottanut nyt omaksi paikakseen keittiökaappien päälliset. Siellä on hyvä vedellä päiväunia kaikessa rauhassa. Kaappien päältä voi myös katsella ulos ikkunasta ja valvoa mitä ihminen tekee. Sakukin välillä piipahtaa korkeuksissa, muttei malta jäädä pitkäksi aikaa. Sakulla on muutakin tekemistä.

Tänään oli taas kuuma päivä. Mittari näytti yli kolmeakymmentä, vaikka aamulla ukkosti. Naru ja Saku kävivät pariin otteeseen rappukäytävässä juoksentelemassa. Käytävä on hyvä paikka liikuntatuokiolle, sillä siitä ei pääse karkaamaan varsinaiseen rappukäytävään ja siellä on tilaa. Ilmakin on viileämpää kuin asunnossa. Lopulta juoksentelu ja trooppinen ilmasto veivät veronsa ja uni maistui kissaväelle:

Naru pullero nukahti ruokakupin viereen ja puoliksi ruokakuppiin. Sakukin rauhoittui hetkeksi

perjantai 3. elokuuta 2012

Tihutyöläiset

Tein eilen illalla töihin vietäväksi sitruunatorttua. Oli tarkoitus antaa sen jäähtyä pöydällä hetki ja sitten laittaa kaappiin. Mutta oli myöhä jo ja arvatkaa unohdinko sen siihen pöydälle liinan alle? Ja arvatkaa mikä oli lopputulos kun yhdeltä yöllä heräsin ja äkkiä muistin mitä unohdin?

Kumma kuoppa kakussa... 
Naru taisi olla tyytymätön dieettiin ja otti ohjat omiin tuhoisiin hampaisiinsa. Olisikohan epäterveellisellä iltapalalla ollut asian kanssa jotain tekemistä, sillä kissat tuntuivat ravaavan yöllä enemmän kuin tavallisesti. Voi sitä tömistelyn määrä, hyvästi hyvät yöunet.

Ja koska nämä tuhotyöt eivät selvästikään riittäneet, Saku päätti kokeilla puutarhurin taitojaan talon ainoaan huonekasviin. Aamulla herätessäni oli mullat levitetty pitkin pöytää, eikä voinut taas kuin nauraa.   Kyllä mä tiedän kuka on syyllinen mihinkin tihutyöhön.

Naru istui purkkikaapissa ilmeisesti ruoan toivossa
Saku on järkyttynyt häneen kohdistuvista syytteistä... ja huono näyttelijä