torstai 31. toukokuuta 2012

Ilman kissoja

Kävin parin päivän reissulla Krakovassa, joten kissapoijat pääsivät vanhempieni luokse täysihoitoon. Paitsi että äiti on Malesiassa, joten vastuu (kunnia?) lankesi isille. Mutta hienosti kissat oli hoidettu, kun eivät näyttäneet edes ikävöineen minua. Ruoka oli kuulemma maistunut, mikä ei yllätä enää ketään. Hyvähän se on että ruoka syödään aina nirsoilematta, mutta Narun tapauksessa pitää jo alkaa tarkkailla linjoja. Saku sen sijaan on vieläkin ihan luikura, joten saakin syödä pienen mahansa täyteen. Nyt kun tulin reissusta takaisin, näytti ihan vähän siltä kuin Saku olisi saanut vähän lisää massaa ja turkkikin näytti olevan parempaan päin. Hyvillä mielin jätän siis pojat hoitoon tähän paikkaan, viisi tähteä ja kiitos :'D

Matka oli sen verran jännä mullekkin, etten niin pahasti ikävöinyt kun viimeksi matkustin ilman Narua. Tässä täytyy kesällä tehdä isoja päätöksiä, jotka voivat vaikuttaa kissojenkin menoon ja meininkiin. Hui.

Kissaton juttu, joten tarjolla vaan pari kuvaa sympaattisesta Krakovasta:




Hurmurr murr.

keskiviikko 23. toukokuuta 2012

Saku leikkii

Ostin Shanghaissa oven päälle kiinnitettävän, kuminauhan päässä piipittävän hiirilelun. Naru jaksoi leikkiä sillä pari kertaa, mutta sitten se jäi käyttämättömäksi. Narun lempilelu on edelleen sulkasadon kokenut huiska, jota pitää vetää mattoa pitkin. Saku kuitenkin löysi tänään tuon hyljeksityn hiirilelun ja lentävän hiiren jahtaus näyttää olevan varsin viihdyttävä leikki.


video

Kissan leikkien katselulla täytyy olla joku terveysvaikutus. Ainakin siitä tulee hyvälle tuulelle. :3

sunnuntai 20. toukokuuta 2012

On kielletty

Keittiön pöydillä ei saisi pomppia.






Onneksi Naru ja Saku tottelevat hyvin.

perjantai 18. toukokuuta 2012

Ralliruokaa

Kissat on vedelleet rallia ympäri taloa niin että matot on jatkuvasti rullalla. Lisäksi Saku hurrikaani on saanut aikaan pieniä tuhoja siellä täällä kuten tippuneita kukkaruukkuja ja kaatuneita maljakoita. Iltaisin molemmat kissasankarit kuitenkin ovat löytäneet tiensä sängynpäätyyn nukkumaan. Noussut aktivisuustaso tarkoittaa taas nälkää. Ruoka syödään aina heti eikä sitä koskaan jää lautaselle yhtään ylimääräistä.

Naru on tarkkana ettei herkkupalat mene sivusuun: kieli ulkona ja tassu valmiina

Tänään laitoin (taas) ruokatilauksen zooplussalle. Cosman lisäksi kokeilen nyt Smillaa ja Miamoria, ja nyt lähti tilaukseen ekaa kertaa isoja purkkeja (400g), kun nuo vetävät kahdestaan tuota ruokaa hyvää vauhtia. Lisäksi palkintopisteillä sain kokonaista 24 pussia (!!!) animonda carnyn winter magic ruokia. Eikä ne olleet kuin 100 pistettä, eli aika vähällä tuli hyvät kylkiäiset kaupanpäälle. Maut oli vähän omituisia (poro ja kastanja; hanhi ja uuniomena), mutta eipä sisältäneet viljoja, sokereita tai väriaineita.

Lihoja on vielä pakkasessa jäljellä kivasti. Sieltä löytyy kanan kivipiiraa, kanan ja possun sydäntä sekä sattumasoosiksi tai kissamössöksi kutsumaani sekoitusta, joka on tehty tällä reseptillä.



"Yo. Näytän ehkä coolilta... mutta olen ihan hölmö oikeasti"


tiistai 8. toukokuuta 2012

Kalju apina ja huutava ruokapula?

Ollaan taas vietetty aikaa "maalla" eli vanhempien luona. Kevään tullessa täällä on mukavampaa kuin keskustassa. Suunnittelin kyllä aluperin viettäväni vähän pidemmän aikaa kotona, että Saku ehtii asettumaan kunnolla, mutta... täällä on vaan enemmän tilaa ja luontoa ja ihana terassi kissoille loikoluun ja riehumiseen! Snif. Nyt Saku näyttää kuitenkin ottaneen myös tämän kodin omakseen, että mitään suurempaa hätää muutoksesta tuskin seuraa. Jos ei saada vielä häätöä tai porttikieltoa niin täällä siis viihdytään :D

Saku on ihana vipeltäjä ja käyttäytyy kuin kissanpentu. Lelu joka oli kestänyt Narun leikiessä kuukauden saamatta mitään vaurioita, hajosi Sakun käsittelyssä viikossa. Saku on myös on jotenkin onnistunut mm. irrottamaan kolme näppäintä läppärini näppiksestä. Huonekasvini ovat joutuneet hattuhyllylle evakkoon, kun Saku oli niistä niin kiinnostunut. Toisaalta Saku on niin hellyyttävä kehrätessään sylissä niin onnellisena ja kurnuttaessaan kuin sammakko. Sydän ihan sulaa sitä katsellessa.

Saku menetti melkoiset määrät karvaa mun luokse kotiutuessaan, stressin vuoksi luultavimmin. Onhan se lähes koko elämänsä tarhalla viettäneelle iso muutos kun maa ja kuviot vaihtuvat. Kutsunkin Sakua nyt kaljuksi apinaksi, mutta onneksi karvanlähtö näyttää loppuneen. Tiikerin ruokahalu on mitä mainioin ja lohiöljykin menee ihan vapaaehtoisesti alas, joten tässä odotellaan jo uutta, tuuheaa ja pehmeää turkkia.

Ruokahalusta puheenollen, molemmilla kissoilla on käytöksestä päätellen huutava nälkä. Koko ajan. Ruoka-aikaan on vaikea saada ruokaa rauhassa lautasille, kun joka suunnasta tullaan viikset ojossa kerjäämään. Naru viisaampana ja kokeneempana tietää, että kun teen itselleni ruokaa... teen itselleni ruokaa, en kissoille. Saku ei ole tätä vielä ihan sisäistänyt ja hyvä kun ei suustani ruokaa varasta! Tietysti kun Saku käyttäytyy näin pitää Narun tulla vahtimaan ettei vaan pääse ruokaa livahtamaan häneltä ohi. Eli lyhyesti kissat on kerjäämässä koko ajan. Luulisi etten ruoki niitä ollenkaan...

Narulla on ollut kova paikka uuden kissan myötä ja se on nyt omaksunut "viileän ja aikuismaisen" käytösmallin. Tai sitten kun Saku on tuommoinen, no, vähän hömelö säheltäjä vipeltäjä, Naru vaikuttaa vaan viisaammalta. Se näyttää paheksuvalta kun Saku leikkii liian rajusti lelujen perässä. Meillä haetaan siis paikkoja laumassa, niin ihmispalvelija kuin kissatkin. Itselläni on ollut kova paikka, kun Naru ei enää tule usein sänkyyn nukkumaan vaan nukkuu mieluummin Sakun kanssa sohvalla. Onneksi välillä aamuisin molemmat kippurat ovat löytäneet tiensä viereeni. :3

Mitä ei kuvia? Myöhemmin...

keskiviikko 2. toukokuuta 2012

Saku saapui taloon

Perjantai-yönä kävin hakemassa abc:n pihaan parkkeeratusta autosta kissan. Kuulostaako hämärältä? No olisihan se ollut, paitsi että kyseessä oli rekku rescuen saattue, joka toi koiria ja kissoja Virosta uusille omistajilleen. Ja minä olin yksi onnekkaista tuolla huoltsikan pihalla. Woot jee!

Olin jo pitkään miettinyt Narulle kaveria ja päätin että rescue-kissa tulee. Kuukausi sitten kyselin onko Sakulla jo koti ja vastauksena oli ettei vielä ja että sopisimme Narun kanssa hyvin Sakun perheeksi. Siitä alkoi sitten jännittävä odotus. Saku, nimetty jo tarhalla, on punainen pieni tiikerikissa, jota kuvailtiin ujoksi ja vaatimattomaksi mallipojaksi. Ajattelin, että tuo sopisi Narun kaveriksi paremmin kuin joku villiapina.

Saku kuparisilmä (ja Mushu-muovikissa)

Saku kotiutui siis yöllä ja siirtyi samantien kopasta sängyn alle lymyilemään. Kovin kauaa pikkukissa ei sängyn alla kuitenkaan viihtynyt, vaan tuli varoen tutkimaan makkaria, jonka olin sille rajannut. Naru katsoi "portin" alitse uutta kissaa ja murisi järkyttyneenä. Saku ei malttanut omassa huoneessakaan lymyillä ja halusi lähteä tutkimaan koko asuntoa jo aamuyöstä (joo en nukkunut kovin paljoa). Narun murinoista ja urinoista Saku ei välittänyt mutta vähän ujosteli minua. Mutta kun sudenkorentolelun otti esille, Saku kapusi vaikka syliin napatakseen sen.

Sakun syntymäajaksi oli arvioitu 28.4.2011, joten Sakulla oli heti syntymäpäivä uudessa kodissaan. Onneksi olkoon 1-vuotiaalle!

Sunnuntaina Naru päätti ettei rääpäleestä ole sille harmia ja lopetti enimmät murinat. Vappuaattona aloittivat sitten kissarallien vetämisen pitkin taloa ja seiniä (varsinkin yöllä). Nyt pojat jo nukkuvat ja syövät vierekkäin, joten kaveruksia niistä on tainut tulla, vaikkei yhteiseloa ole ollut kuin muutamia päiviä. Saku osaa myös puskea (Naru ei osaa, hassu kissa) ja nauttii selvästi huomiosta ja leikittämisestä. Tarhalla Saku on varmaan jäänyt vähän reippaampien kissojen jälkeen, mutta täällä kyllä osaa ottaa tilansa. Vieraitakaan Saku ei ujostellut yhtään!

Vappupäivänä vedeltiin sikeitä yhdessä sohvalla
Saku on kauhean pieni, painaakin vain vähän päälle 3kg. Naru alkaa tuntua hirveän painavalta reilu 4kg painossaan. Pitää vahtia, ettei Naru syö kaikkia Sakun ruokia. Onneksi pikkutiikerille maistuu ruoka ihan hyvin ja kaikki mitä on tarjottu on mennyt hyvin alas. 

Nom nom, herrat Pitkähäntä ja Paksu

Osasin pelätä vaikka minkälaisia pahoja asioita ylipelokkaasta sähisijästä tuhoisiin kissatappeluihin, mutta kaikki näyttää menneen tosi hyvin. Kop kop, toivottavasti näin myös jatkossa.