tiistai 24. huhtikuuta 2012

Mummolassa pappakissoja tapaamassa


Hups, miten aika vierähti. Narun elämästä ei ole puuttunut jännitystä, kun kevät on potkaistu kunnolla käyntiin. Lintuja ja ötököitä, jäniksiä ja oravia on ilmestynyt töllisteltäväksi. Myös maa on paljastunut kokonaan lumesta, joten tylsät hanget eivät enää pysäytä ulkoiluretkiä.

Toissaviikonloppuna olikin erityisen jännittävää, sillä matkustimme Narun kanssa Joensuuhun tapaamaan isovanhempiani sekä kolmea kissavanhusta., 16-17-vuotiaita burmia Burrea, Buffea ja Vincentiä. Kyseessä oli myös Narun ensimmäinen junamatka, mutta tottuneena matkustelijana Naru ei turhia hötkyillyt.Menomatkalla oli vielä sen verran jännittävää, että Naru jaksoi pitkään istua sylissäni (valjaissa tietenkin) ja vahdata vaihtuvia maisemia. Vaunussa matkustaneet koirat ja kissat eivät paljon hetkauttaneet, mikä oli vähän yllättävää minusta. Loppumatkasta uni kuitenkin voitti ja oli mukava käpertyä omaan laukkuun nukkumaan.

Naru laukussaan
Perillä Naru protestoi uusia kissatuttavuuksia murisemalla. Taisi olla aika järkytys. Vincent olisi heti alkuun halunnut tutustua Naruun, mistä Naru taas ei ollut innostunut. Parin päivän sisällä tämä pari kuitenkin sieti toisiaan varmaan parhaiten. Kissoista vanhinta, kuningas Burrea ei olisi voinut vähempää kiinnostaa, mitä joku teini-ikäinen hujoppi tekee hänen valtakunnassaan. Buffe taas oli selvästi huolissaan, onko joku ottamassa hänen paikkansa ja vahti Narua intensiivisesti koko viikonlopun (ja meidän piti taas vahtia Buffea ettei se päässyt käsiksi Naruun). Naru jotuikin sitten Buffen pöllytettäväksi pari kertaa :(

Vincent


Burre

Buffe-paksukainen
"Oikeesti... mitä mä täällä teen?"
Melkein samalla sohvalla, Vincent ja Naru
Naru otti sitten tavaksi kulkea ikkunalautoja pitkin ja myös nukkua siellä, poissa kissapappojen silmistä. Parin ekan päivän jälkeen murinat loppui ja tervehdittiin nenät vastakkain kaikkien pappojen kanssa, vaikka olisi vähän liian paksua puhua tykkäämisestä. Mutta siedettävää taisi kuitenkin olla. Paluumatkalla Naru nukkui melkein koko matkan, joten taisi olla aika rankka viikonloppu.

tiistai 10. huhtikuuta 2012

Ihana puu ja mannaa

Narusta kuoriutui pääsiäisviikonloppuna ulkoiluhirmu. Lämpenevä sää ja lumesta paljastuva maa herättivät pikkupedon seikkailuvaistot ja ulkoilusta ei olisi millään saanut tarpeeksi. Onneksi talven jäljiltä palvelija lähtee myös mielellään pihalle pyörimään uudestaan ja uudestaan... äh mitä vielä, tätä on ODOTETTU!


Naru mittailee miten tähän puuhun ponnistaisi parhaiten

Tiheäoksaisessa salavassa taisi olla vähän ahdasta kiipeillä (siihen täytyi kuitenkin kiivetä kolmesti)


Korvat pystyssä kevättä kohti

Pääsiäisenä syödään perinteisesti lammasta. Meilläkin oli lampaankaretta, ja koska sitä oli runsaasti, sai Narukin oman annoksensa, tosin maustamattoman ja raa'an version. Hieman yllättäen liha katosi parempiin suihin sukkelasti. Lammas taisi maistua reippaan ulkoilun jälkeen.


Oli pakko ottaa kuva "gourmet-ateriasta", ja viinipullokin oli niin mahtavasti koristeltu. Kiinalaiset työkaverini totesivat aina Narusta puhuttaessa: "lucky cat". Kai siinä on jotain perää.. toivon niin.

sunnuntai 8. huhtikuuta 2012

Hauskaa pääsiäistä


Narun pääsiäisloma on mennyt vanhempieni luona lintubongailujen parissa. Käytiin pihalla asti katsomassa, jos saisi ihan oikean pääsiäistipun kiinni. Tällä kertaa ei onnistanut. Takatalvista huolimatta pihalle on tullut mukavasti lumettomia laikkuja, joilla Narukin suostuu tallaamaan. Tulisipa jo kunnon kevät!
 
"Olen ihana ja tiedän sen, palvelu pelaa kun naukaisen"
Kotikissanäyttelystä arpajaisvoittona saatu rapinatunneli on oivallinen valinta vaanimisleikkeihin
Naru hyväksyy

keskiviikko 4. huhtikuuta 2012

Narun eka näyttely

Palmusunnuntaina oltiin Narun ensimmäisessä näyttelyssä, joka oli  SUVAKin kotikissanäyttely Lohjalla. Oli tosi ihanaa, että mummi lähti mukaan tueksi ja seuraksi. Olisin varmaan ollut aika paniikissa yksinäni ja todellisen kissaihmisen seura tuli enemmän kuin tarpeen :P

Narun tuomarina oli noita. Ihan oikeasti.

Narua ujostutti noidan kohtaaminen
Tuomarinoita, Kristiina Rautio, piti Narua lupaavana, mutta kuulemma kaipaisi lisää rohkeutta ja näyttelykokemusta. Olikin sitten väriryhmänsä kolmas (neljästä). Oli aika kannustavaa kuulla, että Naru on oikein maailman voittaja ainesta, haha. Tuomari siis arvosti reippaita kissoja, mitä Naru ei ole eikä varmaan tule olemaankaan. Pääasia kuitenkin, että Naru oli mielestäni kiltisti eikä näyttänyt reissusta kärsivän, ehkä siis jatkamme näyttelyharrastusta! Oli nääs aikas hauskaa.

Musta tuntuu että toinen tuomareista kyseli enemmän kissojen taustoista, koska värinparas valinnoissa osasi kertoa oliko kyseessä löytökissa jne. Musta se oli mukavaa, koska vaikuttaahan se kissan käytökseen. Tai en sitten tiedä kertoivatko omistajat muuten vain, vaikka ymmärtääkseni tuomatille ei saa mitään kertoa ellei kysytä...?  Yksi löytökissoista oli ihan Englannista asti, mihin tietysti vähän mummin kanssa naurahdimme, kun meidän Naru on kuitenkin Kiinasta. Mutta oli sitten jopa kaksi ulkomaalaista eksynyt paikalle. Hienoa!


Naru näyttelyhäkissään ja kiinanlippu :D
Arvostelusetelissä luki näin:

Rakenne: Erittäin timmivartaloinen ja lihaksikas nuori mies. Korkeat elegantit jalat, kauniit pyöreät tassut.
Pää/silmät/korvat: Erittäin ilmeikkäät kasvot, pehmeä profiili, söpö vaaleanpunainen nenä, suuret vähän pelokkaat silmät, terhakat hauskasti värittyneet korvat
Turkki: Erittäin silkkinen ja todella kiiltävä, mitä ihastuttavin värijakauma
Häntä: Hieno muoto, lyhyt ja sopii vartaloon
Kunto: Erinomainen kunto, lihaksikas ja atleettinen
Luonne ja esiintyminen: Hieman pelokas, kiroilee mutta käyttäytyy
Yleisvaikutelma: Todella lupaava nuori mies, joka vain tarvii lisää esiintymiskokemusta

Tosi paljon kehuja Narulle! Itse en huomannut missä vaiheessa Naru olisi kiroillut, mutta jos sillä sähinää tarkoitetaan, on kyllä vähän yllättävää sillä Naru ei ole koskaan sähissyt ihmisille.

Mukana oli myös muutamia esiteltäviä rotukissoja. Nuoret itämaiset pitkäkarvat ottivat lungisti

Tämä oli kiintoisa parivaljakko,
emo vielä imetti 8-kuista tytärtään, jolla oli jo kokoa saman verran kuin äidillään :D

Kotona Naru sitten sai palkkioksi rakastamiaan katkarapuja. Yritin antaa niitä yksi kerrallaan, mutta ilmeisesti Naru ahmi silti liian nopeasti ja kaikki tuli sitten ulos. Aika surullista :'D

Kaiken keskipiste on kissa
On ollut kiva huomata miten Naru on reipastunut ihmisten kanssa. Kun isovanhempani nyt viikonloppuna olivat kylässä, Naru ujosteli yhden illan, mutta jo seuraavana päivän jopa hyppäsi mummini syliin! En tiedä sitten kertooko se enemmän mummin kissakuiskaaja kyvyistä, mutta eteenpäin ollaan menty!

Palmusunnuntain virpomisoksasaalis joutui maanantaiaamuna koetukselle, kun Naru päätti herätä aikaisin ja lähteä sulkajahtiin. Havahduin aamulla kun Naru hyppää pääni yli ja nenälleni tippuu iloisen oranssi sulka. Naru oli kantanut sen minulle alakerrasta asti. Kuulemma Naru oli metsästyspuuhissaan myös kaatanut koko tulppaanimaljakon, jossa pajunoksat koristeineen olivat olleet. Pöytäliina pitikin pestä... krhmn. Kohta saadaan porttikielto tonne.